"Masentunut ihminen ei suinkaan ole sairas vaan kenties meistä kaikista selvänäköisin. Jos
länsimainen ihminen on olento, joka tulee olemattomasta ja palaa olemattomaan, ei hänellä
voi olla kovin suurta syytä mielenrauhaan." (Emmanuel Severino)
Kun elämässä ei tunnu olevan mielekkyyttä ja kaiken katoavaisuus selviää perin pohjin,
ihmiselle tulee hätä. Ihminen reagoi jollain muotoa ja yksi tapa on masennus.
Olemassaolon ongelma - että maailma jatkaa menoaan kuoltuani, eikä luonto piittaa siitä olenko
elävä vai kuollut - johtaa eksistentiaaliseen hämmennykseen, jonka ilmentymänä on hyvässä
lykyssä suru, mutta se voi näkyä myös masennuksena.
Kuten on sanottu, meidän on itse luotava merkitys elämällemme ja meidän tulee selvittää
välimme kuoleman kanssa, silloin emme ehkä ole niin haavoittuvaisia.
Mielenrauha voi olla saavutettavissa, jos ymmärrämme, että tehtävämme täällä on olla
lempeitä, myötätuntoisia ja rakastavia, kärsimyksen lievittäjiä.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti