"Lapset ovat viisaita tarkkailijoita. He ovat kuulleet sellaista, mitä aikuiset eivät koskaan
uskoneet heidän kuulevan. Toisaalta lapset inhoavat vanhempiensa tapaa ottaa heidät
avioliittoneuvojikseen ja pakottaa kuulemaan asioita, joita he eivät koskaan halunneet
kummastakaan vanhemmastaan kuulla. Ei lapsia kiinnosta tietää, minkälainen äiti on
isän mielestä tai mitä äiti ajattelee isästä. Se ei ole lapsen tehtävä, eikä aikuinen silloin
käsittele itse tunteitaan. Hän purkaa ne nuoremman niskaan." (Marianna Stolbow)
"Konrolloimattoman vihanpurkamisen katveessa kasvaneista on usein tullut vaikenevia,
omien tunteidensa panttaajia ja toisen tunteiden pelkääjiä." (M.S)
"Huonojen parisuhteiden katveessa kasvaneet lapset kuulostavat jo valmiiksi väsyneiltä.
Heillä on lapsuudessaan kulunut valtava määrä energiaa vanhempien pulmien sietämiseen.
He ovat uupuneita jo elämän lähtökuopissa" (M.S)
"Kaikkina vuosikymmeninä tämä perusasia on sama: lapsi tajuaa olevansa riippuvainen
aikuisen jaksamisesta ja tukee tätä olemalla hankaloittamatta aikuisen arkea, jotta lasta
itseään rakastettaisiin." (M.S)
Edellä mainitut otteet ovat Marianne Stolbowin kirjasta: Vanhempien kaltainen, WSOY 2016.
Nämä yksittäiset näkemykset ovat vain "jäävuoren huippu", sillä kirja sisältää paljon rohkeita
kannanottoja, suorasukaisia huomioita ja vanhemmuuden kriittistä tarkastelua. Näkökulma
on lapsilähtöinen ja lapsen kasvua edistävä. Erikoistarkkailussa ovat eroperheet ja eronneiden
lasten kokemukset. Kirja perustuu haastattelututkimuksiin.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti