Synnyn ja kuolen, siinä välissä on hetki elämää.

"Jonakin päivänä jokainen meistä joutuu joskus kohtaamaan oman henkilökohtaisen maailmanloppunsa. Joillekin meistä maailman vaikein kysymys kuuluu: Miksi minä olen
minä? Mikä minä olen, miksi minä olen? Miksi en ole olematon tai joku toinen, toisessa
ajassa, toisessa maassa tai vaikkapa toisessa galaksissa? Miksi olen syntynyt juuri tälle
vuosisadalle enkä vaikkapa 5000 vuotta aikaisemmin tai myöhemmin? Miksi olen
suomalainen, miksen vaikkapa zulu tai mongoli tai atsteekki?"   (Tuntematon)


Ylläolevat, minulle tuntemattoman kirjoittajan ajatukset ovat hätkähdyttäviä. Kysymykset
pakottavat ajattelemaan omaa osaani elämässä - olemassaolossa.


Onko tarkoituksellista, että elän juuri täällä, tässä hetkessä, tällä paikalla, näiden ihmisten
seurassa? Vai onko sattuma vain paiskannut minut kokemaan kohtaloni, juuri sellaisena,
kun se nyt ilmenee?


Kirjoittajan kysymyksistä saa vaikutelman, että yhtä hyvin olisin voinut syntyä vaikkapa "honoluluun", miksi niin ei käynyt? Mikä minut toi juuri tänne?


Koska olen tässä minun täytyy olla juuri minä, eikä joku muu.Ympäristö on muokannut
persoonaani, enkä ajattele esimerkiksi zulun lailla asioista, tapahtumista ja merkityksistä.


Mutta olisi yritettävä ymmärtää myös zulun ajatuksia, koska hänkin on ihminen ja
ihmettelee omaa osaansa tässä elämän monimuotoisuudessa. Enkä minä voi tietää
halusiko hän syntyä zuluna, vai haaveileeko hän olevansa suomalainen.


Synnyn ja kuolen, siinä välissä on hetki elämää, miten se ilmenee juuri minussa ja tämän
kaltaisena ja miksi?


                                                                                                                    Markku Laitinen