Onko kukaan hiukan onnellisempi, koska kohtasi minut tänään?
Jätinkö mitään konkreettisia todisteita ystävällisyydestä tai mitään merkkiä rakkaudesta?
Koetinko ajatella jotakuta tuntemaani ihmistä myönteisemmässä valossa?
Autoinko jotakuta tuntemaan iloa, nauramaan tai ainakin hymyilemään?
Olenko yrittänyt poistaa hiukan ruostetta, joka syövyttää ihmissuhteitani?
Olenko selviytynyt päivästä murehtimatta sitä, mitä minulla ei ole, ja iloiten asioista, jotka minulla on?
Olenko antanut toisille anteeksi heidän puutteensa?
Olenko antanut anteeksi itselleni?
Olenko oppinut jotakin uutta elämästä, elämisestä tai rakkaudesta?
(Leo Buscaglia)
Miksi niin useasti joudun vastaamaan Buscaglian kysymyksiin ei?
Miksi itsekkyyteni näyttäytyy useammin, kuin myötätuntoni?
Miksi kyynisyyteni peittää hyvyyteni?
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti