"Surin sitä, ettei minulla ollut kenkiä, kunnes näin miehen jolla ei ollut jalkoja." (Tuntematon)
Makasin sohvalla ja yritin näyttää surkealta, että saisin huomiota. Sitten eteeni heitettiin jalaton ja kädetön mies, joka oli syntymästään saakka elänyt ilman raajoja.
Tämä mies kulki pitämässä luentoja elämän merkityksellisyydestä. Hän on naimisissa ja hänellä on lapsia. Mies tekee kotiaskareita, imuroi ja auttaa lapsia hampaiden pesussa.
Saan nähtäväkseni toisenkin kuvan, siinä kädetön kaveri soittaa varpaillaan kitaraa kadulla ja ansaitsee sillä tavoin elantonsa.
Kolmas esitys tulee kääpiökasvuisen naisen taholta, hän suorastaan säteilee elämän iloa. Nainen on kouluttautunut muun muassa naurujooga ohjaajaksi.
Sitten paikalle "marssii" vielä Hyysalon Pekka täysi hymy kasvoillaan. Tämä ikuisiksi ajoiksi sängyn pohjalle tuomittu nuorimies on tehnyt "ylösnousemuksen", joka on vertaansa vailla.
Minua alkaa hävettää niin, että kipuan ylös sohvalta. Vaivani eivät enää tunnu kovin kummoisilta ja
tulevaisuudenkin suunnalta alkaa vilkkua valo.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti