Syksyllä keräsin kaikki suruni ja hautasin ne puutarhaani.
Ja kun huhtikuu saapui ja kevät tuli vihkimään maan, puutarhassani
kasvoi kauniita kukkia, erilaisia kuin kaikki muut.
Ja naapurini tulivat katsomaan niitä ja sanoivat kaikki minulle:
"Kun syksy jälleen tulee, etkö antaisi meille näiden kukkien siemeniä
saadaksemme niitä omiin puutarhoihimme." (Kahlil Gibran)
Monitahoisella ja symbolisella runollaan Gibran koskettaa ihmisen syvimpiä tuntoja. Runo sisältää myös herkkää kauneutta.
Runon sureva ihminen muuttuu: "Puutarhassani kasvoi kauniita kukkia." Syvältä riipaiseva suru jättää jälkensä: "erilaisia kuin kaikki muut."
Naapurit näkevät herkän, aidosti tunteitaan ilmaisevan ihmisen ja haluaisivat tulla hänen kaltaisekseen.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti