Olkoon niin

Hän on uupunut, minä olen nuutunut
meistä tulee juuri nyt, niitä vanhoja


joita äsken kehoitimme ylös nousemaan
liikkumaan ja toisten joukkoon liittymään


nyt en jaksa enempää, etkä ilmeisesti sinäkään, joten


olkoon niin..


                              Markku Laitinen






              

Mitkä ovat vallitsevia arvoja?

Mahtiarvot: voima, valta, sota, rikkaus, raha, voitto.


Hedonistiset arvot: onnellisuus, mielihyvä, ilo, nautinto, aistienvarainen elämä.


Tiedolliset arvot: totuus, tieto, oppi, koulutus, viisaus, tiede.


Oikeusarvot: oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, tasa-arvo, laillisuus.


Sosiaaliset arvot: altruismi (epäitsekkyys), ystävyys, rakkaus, uskollisuus, vapaus, veljeys, kunnia isänmaallisuus.


Uskonnolliset arvot: usko, toivo, pyhyys, laupeus.


Vitaaliset arvot: elämä, terveys, tahto, kuntoisuus.


Esteettiset arvot: kauneus, ylevyys, suloisuus, taide.


Eettiset arvot: hyvyys, moraalinen oikeus.


Mitkä näistä Erik Ahlmanin määrittelemistä arvoista ovat vallitsevia arvoja? Mitkä arvot sinä asettaisit etusijalle?


                                                                                                Markku Laitinen

Näen toisissa ihmisissä itseni

"Ristikon takaa kaksi katsella näki,
lokaa näki toinen, toinen tähtiä näki.

                                              (Tuntematon)


Elämä muuttuu usein ajatusteni kaltaiseksi. Olosuhteet eivät välttämättä muutu lainkaan.


Huonona päivänä näen vastaantulevien ihmisten katseissa arvostelua, vähättelyä ja tuomitsevuutta.


Hyvänä päivänä samoja ihmisiä kohdatessani näen hyväksyntää, arvostusta ja ystävällisyyttä.


Heijastelen ympäristööni sisäistä olotilaani ja näen toisissa ihmisissä itseni.


                                                                                                 Markku Laitinen

Mitättömyys

"Suurin mysteeri ei ole se, että meidät on umpimähkään viskattu maan ja tähtigalaksien väliseen äärettömyyteen, vaan se, että tässä vankilassamme pystymme näkemään itsemme riittävän voimakkaina kieltämään mitättömyytemme."  ( Andre Malraux)




Harhailemme täällä kosmisessa yksinäisyydessämme. Vaikka kuinka huhuilemme kohti taivasta ei
mitään kuulu. Tietoisuus tietämättömyydestämme on musertava.




Loputtomasti jatkuva äärettömyys ja jossain sen laidalla pikkuinen piste - maapallo. Maapallolla ihminen, tuo tomuhiukkastakin paljon pienempi olio luulemassa itsestään suuria.


                                                                                                                   Markku Laitinen

Sote-sotku ja humanismin alas-ajo

"Vain ihmiset, joilla ei ole arvoja tai jotka eivät ole ajatelleet asiaa tarkemmin voivat vakavissaan väittää, että pelkkä innovatiivisuus sinänsä on hyvä asia. Kaasukammiot olivat innovatiivisia."


                                                                                             (Thomas Hylland Eriksen)


Meillä suomessakin huudetaan ja huhuillaan innovatiivisuuden perään. Yhteiskunnallisissa uudistuksissa on oltu innovatiivisia ja nyt meillä on sote-sotku ja humanismin alas-ajo kampanja meneillään.


Lisäksi saamme toivottaa tervetulleeksi uusliberalismin, joka ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.


                                                                                                    Markku Laitinen

Enemmän rahaa

"Ihmiset työskentelevät ansaitakseen enemmän rahaa, rahansa he käyttävät ansaitakseen vielä enemmän rahaa, ja päämäärä - elämästä nauttiminen - häipyy kokonaan näköpiiristä. Ihmisillä on kiire, ja he tekevät kaikenlaisia keksintöjä säästääkseen aikaa. Voitettuaan näin aikaa he syöksyvät
kiireimmän kaupalla voittamaan lisää aikaa, kunnes ovat niin uupuneita etteivät enää jaksa käyttää säästämäänsä aikaa.  (Erich Fromm)


Elämä on kilpajuoksua, pysähtyminen on vaarallista. Kuoltuaan ihminen on onnellinen, tulipahan suoritettua tämäkin elämä.


                                                                                              Markku Laitinen

Olosi kevenee

"Kun elämä tuntuu raskaalta, kun pelkäät ihmisiä ja itseäsi, kun harhailet ajatuksissasi ja töissäsi, sano itsellesi: rakastan niitä, joiden kanssa elämä on minut yhdistänyt. Yritä sitten myös toteuttaa rakkauttasi, ja tulet näkemään, miten olosi kevenee, solmut aukeavat eikä sinun tarvitse enää toivoa tai pelätä mitään.  (Leo Tolstoi)


Tolstoi uskoi rakkauden voimaan. Meille jäyhille suomalaisille miehille rakkauden osoittaminen on kuitenkin lähes ylivoimainen tehtävä. Me ymmärrämme vain eroottisen ja seksuaalisen rakkauden viestejä.


Vielä oudommaksi asian tekee se, että runoudessa suomalainen mies on lähes yliedustettuna. Miehet ovat kirjoittaneet runoja kautta historian ja jopa enemmän kuin naiset. Rakkaus on vahvasti läsnä miesten teksteissä.


Miehet elävät jatkuvassa rakkauden kaipuussa, mutta ovat kyvyttömiä sitä ilmaisemaan. Miehet tahtoisivat osoittaa rakkauttaan, mutta eivät tiedä kuinka sen voisi tehdä näyttämättä ulospäin "akkamaiselta".


                                                                                                         Markku Laitinen

Teemme niin kuin käsketään

Me suomalaiset olemme hyvin ristiriitaista väkeä. Yhden tutkimuksen mukaan lähes maailman onnellisimpia. Viikon kuluttua toinen tutkimustulos kertoo suuresta ahdistuneisuudesta.


Lapset ja nuoret ovat erillistutkimusten perusteella tyytyväisiä ja onnellisia, mutta myös väsyneitä,
masentuneita ja pahoinvoivia.


Onnellisten kansakuntien listalla kärkipään sijoitus on meille itsestään selvyys. Samalla voimme todeta, että itsemurhatilastoissakin olemme johtavia maita.


Me ohjaannumme aina siihen suuntaan, johon auktoriteetin käsi osoittaa. Purnaamme mielessämme, mutta teemme niin kuin käsketään.


                                                                                                     Markku Laitinen

Aikuinen lapsi

"Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miltä tuntuu olla pienenä, pelokkaana lapsena jonkun sylissä turvaa ja lohdutusta saamassa."  (Irene Kristeri)


Irene Kristerin kirjassa: Tule lähelle, mene pois, sanotaan myös näin: "Mikään ei ole niin rasittavaa kuin elää aikuisuus aikuisena lapsena."


Määritelmänsä aikuinen lapsi Kristeri selventää seuraavasti: "Kannamme usein sisällämme yksinäistä lasta, jota on lapsuudessa kohdeltu väärin tai joka on tullut hylätyksi. Jos emme ole tietoisia tuon lapsen tunteista ja tarpeista, lapsi hallitsee aikuiselämäämme ja varsinkin parisuhdettamme käsittämättömän vahvalla otteella."


Kristeri on kokenut omassa elämässään sen mistä kirjoittaa ja siksi hän pystyy uskottavasti kuvailemaan myös aikuisen lapsen oirehtimista:


"Masennus on normaali olotila. Useammin olemme onnettomia kuin onnellisia. Myös mielialamme vaihtelevat herkästi: yhdessä hetkessä olemme elämää täynnä ja toisessa taas aivan pohjalla. Epämääräinen ahdistus on tuttu tunne."


Aikuisista lapsista Kristeri mainitsee vielä, että: "He ovat harvoin tietoisia siitä, mitä tunteita ja tarpeita heissä liikkuu. He oppivat selviytymään, eivät elämään täysipainoisesti ja levollisesti."


                                                                                                  Markku Laitinen

Alkaa hävettää

"Surin sitä, ettei minulla ollut kenkiä, kunnes näin miehen jolla ei ollut jalkoja."  (Tuntematon)


Makasin sohvalla ja yritin näyttää surkealta, että saisin huomiota. Sitten eteeni heitettiin jalaton ja kädetön mies, joka oli syntymästään saakka elänyt ilman raajoja.


Tämä mies kulki pitämässä luentoja elämän merkityksellisyydestä. Hän on naimisissa ja hänellä on lapsia. Mies tekee kotiaskareita, imuroi ja auttaa lapsia hampaiden pesussa.


Saan nähtäväkseni toisenkin kuvan, siinä kädetön kaveri soittaa varpaillaan kitaraa kadulla ja ansaitsee sillä tavoin elantonsa.


Kolmas esitys tulee kääpiökasvuisen naisen taholta, hän suorastaan säteilee elämän iloa. Nainen on kouluttautunut muun muassa naurujooga ohjaajaksi.


Sitten paikalle "marssii" vielä Hyysalon Pekka täysi hymy kasvoillaan. Tämä ikuisiksi ajoiksi sängyn pohjalle tuomittu nuorimies on tehnyt "ylösnousemuksen", joka on vertaansa vailla.


Minua alkaa hävettää niin, että kipuan ylös sohvalta. Vaivani eivät enää tunnu kovin kummoisilta ja
tulevaisuudenkin suunnalta alkaa vilkkua valo.


                                                                                                     Markku Laitinen

Väsyt suotta

"Älä ota loukkauksia haasteena, ne eivät paranna sinun taitojasi. Väsyt suotta."  (Tuntematon)


Joskus hyvätkin tarkoituksemme saavat huonoa vastakaikua. Somessa tarjotaan irvailua, haukkumisia ja loukkauksia. Omaa pahaa oloa puretaan raivokkaasti ja kohteeksi kelpaa kuka vain.


Ikävämpää on tulla loukatuksi läheistensä taholta. Parisuhteessa ilmiö on jokaiselle tuttu. Psyykkinen ja henkinen huonovointisuus puretaan kumppaniin.


Työpaikoilla ja ystävienkin kesken tapahtuu loukkaamista. Sanotaan "päin naamaa" asioita jotka painavat mieltä.


Jotkut meistä ovat herkempiä loukkauksille, kuin toiset, puhutaan "herkkänahkaisista". Joidenkin kohdalla ehkä aiheestakin.


Joukossa on kuitenkin aidosti kokevia ihmisiä, jotka loukkaantuvat aiheesta ja kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi.


Loukkaukset jättävät syviä arpia herkkiin ihmisiin. Samankaltaisia kuin kiusaaminen. Jatkuvat loukatuksi tulemisen kokemukset voivat pahimmillaan aiheuttaa psyykkisiä vammoja.


Kovapintaisimmat ihmiset usein hämmästyvät, kun heidän "letkautuksistaan" loukkaannutaan.
Valitettavasti tämä ymmärryksen puute voi olla myös empatiakyvyttömyyttä.


                                                                                               Markku Laitinen

Kasvatusperintömme on hyvin raskas

Meidän kulttuurimme yleinen asenne lapseen ei ole ollut kovin positiivinen. Olennaista ei ollut usko lapseen ja tämän mahdollisuuksiin, vaan tärkeintä on ollut lapsen ohjaaminen nöyryyteen ja tottelevaisuuteen.


Erehdyksistä oli viipymättä rangaistava. Kaikkea kiittämistä tuli välttää ja kehuminen oli suorastaan kiellettyä. Sen katsottiin vievän lapsesta nöyryyden ja tuovan tilalle omahyväisyyden ja itserakkauden.


Jos vanhoissa sanalaskuissa piilee viisaus, niin kuin usein kuulee sanottavan, on tämä lapsen kannalta kovin karua viisautta.


Piiskaa ei saanut säästää, lapsen tahto oli äidin taskussa, näkyä sai vaan ei kuulua, liikaa ei sopinut nauraa, jos ollenkaan.


Vielä jokin aika sitten oli aikuisten illanistujaisten huvina lasten narraaminen ja juoksuttaminen tekemään erilaisia mahdottomia tehtäviä.


Heidän tuli etsiä olemattomia asioita, kuten veiviä, jolla kierretään sian häntä saparolle, ratkaista mahdottomia sanaleikkejä, aikuisten nauraessa lasten epäonnistumiselle ja hämmennykselle.


Tähän "kasvatukseen" kuului myös lapsen monenlainen karaiseminen. Häntä saatettiin säikytellä ja nipistellä, ja lapsen piti oppia rohkeaksi ja olla osittamatta säikähdystä tai kipua.


Suomalainen kasvatusperintö on hyvin raskas, näin toteaa Liisa Keltikangas-Järvinen, jonka kirjasta:
Hyvä itsetunto, edelliset lainaukset ovat peräisin.


Me olemme kaikki tämän kansanperinteen kasvatteja. Vanhemmat ihmiset ovat sen kokemuksellisia kantajia.


                                                                                              Markku Laitinen

Hänen olisi parasta kovettaa itsensä

Minua masentaa suuresti muuan väite, jota kuulen vanhempien toistelevan säännöllisesti ja joka yleensä sanotaan pojista. "Hänen olisi parasta kovettaa itsensä, koska elämä on kovaa ja maailmassa vallitsee kova kilpailu..." Miksi ei yhtä hyvin voi sanoa: "Maailma on ihana, joten tehdään pojastakin yhtä ihana!" Jos maailma onkin täynnä kusipäitä, ongelmaa ei ratkaista liittämällä oma poika joukon jatkoksi. Näytä hyvää esimerkkiä!   (Tom Hodgkinson)


Jos "kyynärpäätaktiikka" on vallitseva maailmanjärjestys, niin mikä on lopputulos?


                                                                                                            Markku Laitinen

Enemmänkin itsekkyyttä kuin hyvää itsetuntoa

Viime aikoina on itsetunnon määreinä yhä useammin pidetty sellaisia asioita, jotka ovat enemmänkin itsekkyyttä kuin hyvää itsetuntoa.


Esitetään, että ihmisen tulisi oppia rakastamaan itseään, päästä velvollisuudentunteistaan ja lopettaa alituinen muiden hyväksi eläminen.


Koska näiden ominaisuuksien on katsottu kuuluvan perinteiseen naisenrooliin,on erityisesti naisia kehotettu "löytämään itsensä",


hylkäämään perhe-elämän arki ja kasvattajan velvollisuudet, etsimään uusia elämyksiä ja elämään yksilöllistä elämää omilla ehdoillaan.


Tämä ihanteena esitetty rohkeus "ottaa elämä omiin käsiinsä, elää täysillä", kuten muodikkaat sanonnat kuuluvat, on kuitenkin usein epävarmuutta omasta minuudesta ja siitä mitä ihminen
oikeastaan haluaa.


Tämä epävarmuus ei välttämättä hälvene "omilla ehdoilla elämisestä", koska kyseiset omat ehdot ovat usein ryntäilyä elämäntilanteesta ja ihmissuhteesta toiseen.


Tällaisen "omaehtoisen" elämän perimmäinen onnellisuus on kyseenalaista. Onni ei tule uskalluksesta olla itsekäs ja rohkeudesta elää vain niin kuin itse haluaa.


Näin kirjoittaa Professori Liisa Keltikangas-Järvinen kirjassaan: Hyvä itsetunto, Wsoy 1994


Palaan myöhemmin Keltikangas-Järvisen ajatuksiin, joihin jokaisen kannattaisi tutustua.


                                                                                           Markku Laitinen

Olisiko tässä selitys

Olisiko tässä selitys moniin tavallisia ihmisiä askarruttaviin kysymyksiin?


Kaikkiin muihin tehtäviin vaaditaan nykyään tarkat psykologiset soveltuvuustestit, paitsi presidentin, ministerien, kansanedustajien, europarlamentin jäsenien ja erilaisiin kansalaisten asioista päättävien tehtäviin. Jopa kyseisten henkilöiden illanviettojen jälkiä siistivältä edellytetään soveltuvuustestien
läpäisemistä.


                                                                                              Markku Laitinen

Mummo ei soita koskaan

Mummo päättää tilata ajan lääkärille. Puhelin piippaa terveyskeskuksen jonossa. Pitkän tovin kuluttua mummoa pääsee yhteyteen sairaanhoitaja kanssa.


Hoitaja selittää, että lääkärin vastaanotolle päästäkseen mummon on kerrottava vaivoistaan hänelle. Mummo häkeltyy ja alkaa perääntyä, hän ilmoittaa soittavansa myöhemmin uudelleen.


Mummo ei soita koskaan, hän kuolee seuraavana iltana.




Yleinen, hyvinvointivaltion periaatteita noudattava terveydenhoito, saa yhä kummallisempia piirteitä.


Esimerkiksi useimmat vanhukset kuuluvat siihen ryhmään, jotka jo luonnostaan ovat oppineet, ettei
vaivaksi saa olla.




Kuitenkin heitä on nyt ryhdytty valtiovallan toimin syyllistämään. Tulee tuutin täydeltä "tietoa" siitä
kuinka kallista on hoitaa vanhoja, raihinaisia ihmisiä. 




Sitten"estetään" luontainen lääkärin vastaanotolle pääsemien. Hoidon tarve arvioidaan puhelimitse.


Vain aniharva kykenee puhelimitse ilmaisemaan tarpeensa, kipunsa ja vaivansa kyllin selvästi.




Lääkäri tekemä arvio hoidon tarpeesta syntyy välikäden, eli hoitajan antaman informaation perusteella.




"Lääkkeeksi" mahdollisiin ongelmiin tarjotaan sitä, että jokaisen tulee vaatia itselleen tarvittavaa hoitoa. Montako siihen kykenevää ihmistä sinä tunnet?




Tosiasiassa ihmisiä jää heitteille. Ja toinen merkittävä seikka on se, että valtiovallan taholta tällainen
toiminta on linjanmukaista. Ajetaan potilaat yksityiselle puolelle.




Hallituksen tahdon mukaisesti hoiva on muuttunut bisnestaloudeksi.


                                                                                               Markku Laitinen

Viimeinen matka

... ja minä lähden. Mutta linnut jäävät tänne ja laulavat,
ja minun puutarhani jää, vihreä puu
ja kaivo.
Monta iltapäivää taivaat ovat sinisiä, kirkkaita,
ja kellotornin kellot kaikaavat
niin kuin nyt, tänä iltapäivänä.
Ihmiset jotka ovat minua rakastaneet nukkuvat pois
ja joka vuosi kaupunki puhkeaa uuteen eloon.
Mutta minun henkeni on aina vaeltava kaihoisasti
kukkatarhani samassa hämärässä nurkassa.


                                              (Juan Ramon Jiminez, Viimeinen matka)


Lapsen suru, hätä ja itku herättää minussa uinuvan pikkupojan. Sisäinen lapseni hätääntyy. Samoin käy riemuissaan hyppelehtivän lapsen kanssa, sisäinen pikkupoikani riehaantuu. Kaikki ympärilläni tapahtuva peilautuu elämänhistoriaani vasten.


Suruni ei ole aina pelkästään tämän päivän surua, eikä iloni tämän hetken iloa. Tunteeni ovat tilanteen synnyttämiä, aikuisen minäni kokemia ja heijastuksia sisäisen lapseni kokemuksista.


Jiminezin runon kaksi viimeistä riviä kertovat tämän kaiken kauniilla tavalla.


                                                                                                Markku Laitinen


                                                                                                     

Tässä minä

"Aina vähän väliä joku nostaa päätään: Tässä minä!
Omaisuuksineen, kultineen, hopeoineen: Tässä minä!
Kun hän on saanut pikku puuhansa kuntoon,
nousee kuolema väijyksistä ja sanoo: Tässä minä!"
                                                                             (Omar Khaijam)


Sellaisia me ihmiset olemme, yritämme pöyhistellä toistemme edessä, kuin riikinkukot. Tuomme uudet "lelumme" näytille ja olemme iloisia, kun toisilla ei ole sitä mitä minulla on.


Aina pitää löytää joku itseään surkeampi, että oma kuva näyttäisi paremmalta. Turhaudumme ja ikävystymme ellei kukaan huomio saavutuksiamme.


Kaipaamme kehuja ja ylistyksen osoituksia. Tahdomme olla arvostettuja. Kritiikistä loukkaannumme. Sitä ajatusta emme siedä ollenkaan, että elämä päättyy kuolemaan.
                                                                                                            
                                                                                                               Markku Laitinen

Olenko oppinut jotakin uutta elämästä?

Onko kukaan hiukan onnellisempi, koska kohtasi minut tänään?


Jätinkö mitään konkreettisia todisteita ystävällisyydestä tai mitään merkkiä rakkaudesta?


Koetinko ajatella jotakuta tuntemaani ihmistä myönteisemmässä valossa?


Autoinko jotakuta tuntemaan iloa, nauramaan tai ainakin hymyilemään?


Olenko yrittänyt poistaa hiukan ruostetta, joka syövyttää ihmissuhteitani?


Olenko selviytynyt päivästä murehtimatta sitä, mitä minulla ei ole, ja iloiten asioista, jotka minulla on?


Olenko antanut toisille anteeksi heidän puutteensa?


Olenko antanut anteeksi itselleni?


Olenko oppinut jotakin uutta elämästä, elämisestä tai rakkaudesta?


                                                                        (Leo Buscaglia)


Miksi niin useasti joudun vastaamaan Buscaglian kysymyksiin ei?


Miksi itsekkyyteni näyttäytyy useammin, kuin myötätuntoni?


Miksi kyynisyyteni peittää hyvyyteni?


                                                                                             Markku Laitinen


                                         

Omaatuntoa kuulematta

Yksinkertainen ihminen, joka todella suorittaa työpaikan ja perheen hänelle antamat tehtävät, on "pienestä" elämästään huolimatta "suurempi" ja ylempänä kuin esimerkiksi "suuri" valtiomies, joka kynänvedollaan voi päättää miljoonien ihmisten kohtalosta, mutta tekee päätöksensä omaatuntoaan
kuulematta.  (Victor E. Frankl)


Joku on myös sanonut: "Hänen omatuntonsa oli puhdas, se oli käyttämätön." Edellä mainitun kaltaisiksi voidaan lukea esimerkiksi vakuutusyhtiöiden lääkärit. Heillähän on käsittämätön oikeus kumota, potilasta näkemättä ja kuulematta, muiden lääkäreiden lausunnot. Eli tehdä hylkääviä päätöksiä eläkehakemuksien suhteen.


Poliittiset päättäjät kuuluvat ilman muuta tähän ryhmään, heillä ei ole mitään vaikeuksia olla kuulematta omantunnon ääntä, sikäli mikäli heidän omatuntonsa yleensä minkäänlaista ääntä pitää.


Näiden päättäjien käsikassarat, "virkamiehet - naiset", ovat hyvin edustettuina kyseisessä, omaatuntoa
käyttämättömien, ryhmässä.


Ihmisen toimintoja ohjaava omatunto vaiennetaan siellä missä valtaa käytetään.


                                                                                                   Markku Laitinen

Nettiaakkosia

Ei ollut kyber hyökkäyksiä meitä kohtaan, ulkohuussin portaat kun ehti juosta ylös, niin tarvitsi vain valita reikä ja kohta kaikki oli hyvin. Pihavalot syttyivät peukalon ja etusormen yhteistyöllä, katkaisija sanoi naps. Sähkövalo ei ylettynyt vintille, eikä rappuihin, kynttilän valossa, lepattavan
liekin kantajina näimme pelottavat varjot seinällä.


Ja nyt, me olemme kaikki kuin "seitsemän veljeksen lukkarin koulussa", yritämme tavata nettiaakkosia huonolla menestyksellä.


                                                                                             Markku Laitinen

Keräsin kaikki suruni

Syksyllä keräsin kaikki suruni ja hautasin ne puutarhaani.
Ja kun huhtikuu saapui ja kevät tuli vihkimään maan, puutarhassani
kasvoi kauniita kukkia, erilaisia kuin kaikki muut.
Ja naapurini tulivat katsomaan niitä ja sanoivat kaikki minulle:
"Kun syksy jälleen tulee, etkö antaisi meille näiden kukkien siemeniä
saadaksemme niitä omiin puutarhoihimme."  (Kahlil Gibran)


Monitahoisella ja symbolisella runollaan Gibran koskettaa ihmisen syvimpiä tuntoja. Runo sisältää myös herkkää kauneutta.


Runon sureva ihminen muuttuu: "Puutarhassani kasvoi kauniita kukkia." Syvältä riipaiseva suru jättää jälkensä: "erilaisia kuin kaikki muut."


Naapurit näkevät herkän, aidosti tunteitaan ilmaisevan ihmisen ja haluaisivat tulla hänen kaltaisekseen.


                                                                                               Markku Laitinen

Veljet, itkekäämme

"Eräs muinainen erämaan kilvoittelija tunnettiin laajalti viisaista opetuksistaan. Erakkoa saavuttiin kuuntelemaan pitkien matkojen takaa. Kerran opetusta janoava kansanjoukko oli odottanut monta päivää hänen luolansa ulkopuolella. Kun opettaja vihdoin astui ulos ja näki odottavan väenpaljouden,
hän vaikeni pitkään ennen kuin puhui: "Veljet, itkekäämme", hän viimein virkkoi ja vetäytyi takaisin luolaansa."   (Tuntematon)






Todellinen viisaus on vähissä sanoissa. Liikutuin lukiessani ja tunsin henkäyksen sisälläni. Olin saapunut jonkin perimmäisen äärelle. "Veljet, itkekäämme", herätti syvään uinuneen suruni.
                                                                                                      
Markku Laitinen

En se minä ollut

"Kun omaan tarinaan voi suhtautua armollisesti ja tuomitsematta, hyväksyen sen epätäydellisenä ja keskeneräisenä, ei sen suojaamiseen tarvitse käyttää karkeita puolustusmekanismeja, jotka helposti johtavat käyttäjänsä sivuraiteelle."




Johanna Stenberg & Jan-Henry Stenberg
EN SE MINÄ OLLUT
Itsen suojaamisen ja harhauttamisen perusteet
Duodecim 2016




"Joskus joustavimmat ja tasapainoisimmatkin ihmiset joutuvat turvautumaan hätäratkaisuihin, jotka vapauttavat kiperästä paikasta ja takaavat riittävän toimintakyvyn." Stenbergien kirjassa kuvaillaan näitä hätäratkaisuja, eli puolustusmekanismeja, joita on yllättävän paljon.




Harvoin tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi huumori kuuluu psyykkisten puolustusmekanismien joukkoon. Kirjassa sitä kuvaillaan sopeutumista edistäväksi.


Torjunta on ehkä tunnetuin ja jokapäiväisin, pääosin tiedostamaton tapamme, välttyä ikäviltä tuntemuksilta.




Somatisoinnista puhutaan silloin, kun "henkilön epämiellyttävä tunne kanavoituu kehon tuntemusten kautta, koska sitä ei ole opittu käsittelemään tunteiden tunnistamisen ja tunteista puhumisen avulla."




Stenbergit korostavat psyykkisten puolustusmekanismien varhaisvaiheen merkityksellisyyttä: "Lapsena riittävää hoitoa vaille jätetty voi juuttua alkeelliselle puolustautumisen tasolle ja turvautua aikuisenakin ahdingossa ulkoistavaan muiden syyttelyyn, tosiasioiden kieltämiseen tai muihin epäkypsiin keinoihin."




Pitkästä puolustusmekanismien luettelosta löytyy myös järkeistäminen, jonka merkitystä  kirjassa
 kuvaillaan näin: "oman edun mukainen, mutta logiikaltaan ontuva selittely, yleensä sekä ulkoistavaa että totuutta vääristelevää argumentointia"


Johanna ja Jan-Henry Stenberg ovat kiitettävällä tavalla rakentaneet ymmärrettävän kuvauksen ihmisen monimutkaisista psyykkisistä toiminnoista.
                                                                                               Markku Laitinen

Ruoskan on annettava heilua

Suupielet rasvaa valuen he puhuvat ruokajonoista, köyhyydestä, heikompiosaisten auttamisesta.
Kaiken kimalluksen keskellä, he autuaasti unohtavat olevansa niitä, joiden päätöksillä kyseinen kansanosa joutuu tyytymään entistä vähempään. Heidän katsantokantansa mukaan köyhyys on aina oma vika. He ovat myös sitä mieltä, että heidän hyväosaisuutensa on köyhän onni, koska: "aina niitä muruja tippuu pöydältä köyhänkin kippoon."


Elitistinen näkemys painottaa myös sitä, että "ruoskan on annettava heilua", eli niin sanottuja etuuksia vähentämällä saadaan "laiskat köyhät" tekemään töitä. Elitismiin kuuluu myös se, että
miljoonia perinytkin ajattelee saavuttaneensa kaiken omilla ansioillaan.


Valtaeliitti on saanut kansalta luvan tähän kaikkeen.


                                                                                                    Markku Laitinen 

Huokaus

Se oli koko tuvan täyttävä huokaus ja
sitten äiti itki
kohta me itkettiin kaikki, koska äiti
itki
äiti meni ihan kyyryyn ja se tärisi
me mentiin siihen ihan kiinni
ja mekin täristiin
kohta äiti vain niiskutti, niisti nenänsä
ja silitti meidän päätä sanoi:
ei tässä mitään, äitiä vain vähän
itketti
eikä me ollenkaan tiedetty miksi.
                                                                      Markku Laitinen

Aina aamun valjettua

"Huolten keskellä, keskellä toivoa,
keskellä pelkoa ja vihaa
ajattele aina aamun valjettua,
että elät enään tämän päivän:
mieluinen on sinulle silloin
jokainen saamasi elon hetki."
                                                (Horatius)


Kun aamu valkenee ja pää täyttyy lopullisesti huolista, eikä tulevaisuutta näy missään, niin silloin on
erityisen tärkeää muistaa, että: tämäkin menee ohi. Mikään ei ole ikuista, ei huoli, ei tuska, eikä edes murhe tai suru.


Näin sanoo Goethe: "Ei ole olemassa mitään tilannetta, jota ei voitaisi tehdä paremmaksi joko toimimalla tai kestämällä." Nietzsche puolestaan ajattelee tähän tapaan: "Se, jonka
elämässä on miksi, kestää minkä tahansa miten."


                                                                                                 Markku Laitinen

Sitä sopii hämmästellä

"Ei ole mitään valaistunutta siinä, että kutistat itsesi, jotta muut eivät tuntisi oloaan epävarmaksi sinun seurassasi. Me synnyimme ilmentämään valoa, joka asuu meissä kaikissa. Se ei ole vain joissakin meistä: se on jokaisessa. Kun annamme valomme loistaa, me tietämättämme annamme muille luvan tehdä samoin. Kun me itse vapaudumme pelostamme, meidän läsnäolomme automaattisesti vapauttaa myös muut."     (Nelson Mandela)


Kukaan ei oikeasti ole "tavallinen tallaaja", vaan  erikoislaatuinen, ainutkertainen ja ihmeellinen. Toista samanlaista ei löydy, vaikka meitä on yli 7 miljardia. Sitä sopii hämmästellä. Jokainen meistä
on merkityksellinen, arvokas ja ainakin omassa lähipiirissään rakastettava. Tekomme eivät ole aina hyväksyttyjä ja toimintamme voi olla haitallista - epäreiluakin.


Emme ymmärrä omia motiivejamme kovinkaan hyvin ja siksi saatamme loukata ja tuottaa vahinkoa.
Mutta osaamme myös pyytää anteeksi. Meillä on rakastamisen kyky. Autamme pyyteettömästi
hädässä olevaa. Olemme tunteellisia, vuodatamme ilon ja surun kyyneleitä. Yrittäkäämme elää niin, ettei missään vaiheessa tarvitse todeta:


Se joka minä olen, katsoo surullisena sitä
joka minä voisin olla. (Tuntematon)
                                                                                           Markku Laitinen

Tyhjiä aikeita

Hän mielessään paljon aikaan sai
-- huomenna
mutta koskaan, koskaan ei tullut kai
huomista, sillä jälkeensä jätti
hän kuoltuaan koko vuoren
tyhjiä aikeitaan,
joiden eessä oli hän hokenut vaan:
--huomenna
                                    (Edgar A. Guest)


Huomenna voi olla myöhäistä, mutta aloittamisen vaikeus kohoaa kuin vuori nokkani edessä. Ja mielen sopukoista kantautuu tuttu sana - huomenna. Harrastan myös sijaistoimintoja, alan puuhailla jotain muuta, sen sijaan, että tarttuisin siihen tehtävään, jonka olin aikonut tehdä. Olen kuitenkin päättänyt muuttaa haitalliset tapani - huomenna.


                                                                                        Markku Laitinen

Minä en ole koskenut sinuun vielä

"Kuolema on ainoa viisas neuvonantaja joka meillä on. Milloin tahansa sinusta tuntuu - kuten sinusta aina tuntuu - että kaikki on menossa päin honkia ja että sinusta ei tule mitään, käänny kuolemasi puoleen ja kysy, onko se totta. Kuolemasi kertoo että sinä olet väärässä, että millään ei todellisuudessa ole merkitystä paitsi sen kosketuksella. Kuolemasi sanoo: Minä en ole koskenut sinuun vielä."  (Carlos Castaneda)


Puuro on kylmää ja voisilmä on liian pieni - tyylinen napina alkaa heti aamusta. Iltapäivään mennessä
olen "hautaan valmis jo", kuten Eino Leino asian ilmaisee. Illalla tuntuu että koko päivä oli täysin turha. Negatiivisten tunteiden ja ajatusten virta on ollut ehtymätön. Ennen nukahtamista selailen kuitenkin vanhoja muistiinpanojani ja törmään yllämainittuun "neuvoantajaan". Ymmärrykseni herää ikiunestaan. Kuolema ei ole koskenut minuun vielä.


Jatkan selailua paperipinoni äärellä ja seuraava opettaja pulpahtaa näkyviin. Se on itse William Shakespeare, joka kertoo näin:


Elämä on vain varjo häilyväinen,
vain näyttelijä rukka, joka riehuin
lavalla keikkuu aikansa ja häipyy,
se kertomus on, hupsun tarinoima,
täys ääntä, vimmaa - tarkoitusta
vailla.


Tämän herkullisen "iltapuuron" jälkeen mieleni on muuttunut entisestään. Miksi tuhlata kallisarvoisia
päiviä jatkuvaan "itsensä ruoskimiseen", toisten moittimiseen, kadehtimiseen ja ikävien asioiden vatvomiseen? Huolia ja ikävyyksiä mikään ei elämästä poista, mutta jatkuva paini niiden kanssa tekee ihmisestä katkeran ja väsyneen. Ylivoimaisilta tuntuviin vaikeuksiin kannattaa hakea apua.
Pienemmät ongelmat on hyvä laittaa osaksi päivää "lepäämään".


Ja kuullaanpa vielä lopuksi mitä, Michel de Montaig sanoo: "Elämääni on mahtunut lukematon määrä kauheuksia - joista useimmat eivät ole koskaan tapahtuneet."


                                                                                                        Markku Laitinen

Taloustiedettä niin, että minäkin ymmärrän jotain

"Rahoitusyhtiöt pystyvät nyt tuottamaan huimia voittoja itselleen ja omistajilleen, mutta voittojen hintana ovat kestämättömät markkinakuplat, joita rahoitusyhtiöt peittelevät esimerkiksi yhdistelemällä ja strukturoimalla tuotteitaan. Kun kupla puhkeaa, finanssitalot käyttävät taitavasti hyväkseen taloudellista painoarvoaan ja poliittista vaikutusvaltaansa. Valtio tarjoaa niille pankkitukea ja pelastuspaketteja omasta kassastaan. Tappiot maksaa tavallinen kansa veronkorotuksin ja menoleikkauksin."


"Hyberglopalisaatio on nyt kestänyt kolme vuosikymmentä,ja sinä aikana talouskasvu on hidastunut,
eriarvoisuus pahentunut ja finanssikriisit yleistyneet useimmissa maissa."


Ha-Joon Chang
TALOUSTIEDE
Käyttäjän opas, Suomentanut Marja Ollila
Into Kustannus 2016


Tästä riemastuu kuin pieni lapsi uudesta lelusta, näin on todettava, kun lukee Changin kirjaa taloustieteestä. Taloustiede on kuivaa numerologiaa, niin luulin, mutta Chang osoittaa, että kuivien
numeroiden taustalla on monenlaisia arvoasetelmia: "millaista on hyvä elämä, miten tarkkaan vähemmistön mielipidettä tulisi kuunnella, mitä on pidettävä yhteiskunnallisena parannuksena ja millä keinoin on moraalisesti hyväksyttävää tavoitella "yhteistä etua", määritelläänpä se miten hyvänsä."


Changin ajattelun mukaan kapitalismin mahdollisuudet saadaan parhaiten käyttöön, kun valtio sääntelee ja elvyttää taloutta sopivasti oikeanlaisella politiikalla. Chang myös kysyy: miksi rikkaita
pitää kannustaa työntekoon tarjoamalla rikkauksia, mutta köyhiä tarjoamalla köyhyyttä?


"Kun köyhät saadaan uskomaan, että heidän köyhyytensä on heidän omaa syytään, että rikkaus on aina itse ansaittua ja että he itsekin voisivat rikastua, jos ottaisivat itseään niskasta kiinni, rikkaiden elämä käy helpommaksi. Köyhät alkavat vaatia tulonjakoa tasaavien verojen alentamista, hyvinvointimenojen leikkauksia, liike-elämän sääntelyn purkamista ja työntekijöiden oikeuksien heikentämistä - usein vastoin omaa etuaan." Chang on ilmeisesti käynyt tutustumassa suomenkin tämänhetkiseen talouspoliittiseen tilanteeseen, niin tutulta äskeinen kuulosti.


Chang suorastaan "hyökkää" rahan valtaa vastaan: "Rahan vallalla superrikkaat pystyvät muuttamaan perustaviakin pelisääntöjä, koska he - asiaa on turha kaunistella - voivat ostaa puolelleen politiikkoja ja poliittisia virkoja, laillisesti tai laittomasti. Rahan politiikka ohjailee usein päätöksiä, joilla puretaan työ- ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyä tai kevennetään rikkaiden verotusta."


Chang ottaa kantaa myös työttömyyteen toteamalla:"paras lääke suhdannetyöttömyyteen on, että valtio lisää kysyntää kasvattamalla julkisia menoja ja budjetin alijäämää sekä harjoittamalla löysää
rahapolitiikkaa, kunnes yksityinen sektori elpyy ja sinne syntyy tarpeeksi uusia työpaikkoja"


Ha-Joon Changin Taloustiede kirja on ylläolevia yksittäisiä poimintoja huomattavasti laajempi ja pohdiskelevampi teos. Kirja kirjoittaja tuo ilmi todellisuuden, jossa taloustiede on vahvasti poliittista ja Chang kehottaakin taloustieteen epäilyyn, sillä "taloustiede on poliittista puhetta, joka usein naamioituu tieteelliseksi totuudeksi."


                                                                                                Markku Laitinen