"Mitä yksi tahtoo, sitä toinen vastustaa, ja se mitä lopputuloksena syntyy, on jotakin mitä kukaan ei ole tahtonut". (Friedrich Engels)
Tämä Engelsin määritelmä on vuodelta 1890, mutta se voisi yhtä hyvin olla kuvaus Euroopan Unionin nykytilasta. Esimerkki: EU:n keskuspankin "setelipainokone" on jo aivan tulipunainen, kun uutta rahaa on luotava yötä päivää, etteivät jättimäiset pankit romahtaisi. Tätä ei kukaan halunnut, eivätkä varsinkaan ne, uskoivat lujasti markkinatalousfundalismiin, eli siihen ilosanomaan, joka julistaa: markkinat ovat itsekorjautuva järjestelmä. Toinen esimerkki: Pakolaispolitiikka. Euroopan Unionin syvimmässä ytimessä olevat päättäjät kykenevät kyllä asettumaan aina yhteiseen potrettiin ja sen he tekevät hymyillen, vaikka samaan aikaan yhdentynyt Eurooppa antaa rakentaa muureja ja piikkilanka-aitoja. Tästä ei ole pitkä matka 1930-luvulle, kuka sinne haluaa? Meille suomalaisille
Engelsin ajatukset sopivat erityisen hyvin, ja se pätee myös kotimaan politiikkaan.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti