"Minä hautaan sen minkä olen surrut.
En enää murenna itseäni sillä
mitä ei voi muuttaa
Minä kiinnitän katseeni siihen
mikä vielä on mahdollista.
Ulrich Schafferin pieni mietelmäkirjanen - Kasvan... ja elämäni uudistuu. Lastenkeskus Oy Helsinki 1995, Suomentanut Heli Karjalainen - Sisältää edellä kuvatun kaltaisia, ajatuksellisia helmiä. Henkisen ja psyykkisen kasvun hedelmät ovat kirjaseen "tipahdelleet", kuin punakylkiset omenat, ne ovat nautittavan raikkaita.
Kasvaminen on matkalla olemista.
Se tarkoittaa, etten enää toista itseäni
vanhojen kuvitelmien turvallisuudessa.
Että seuraan tarkoin
elämän kehittymistä,
että päästän irti kaikesta
mikä ei kuulu minulle,
kaikesta mikä jättää minut tyhjäksi.
Schaffer kertoo, että kirjan lähtökohta on hänen oma elämänsä. Kirjoittajan avoimuus on silmiin pistävää. Hänen sanansa ovat aidon lämpimiä, "Kun kasvan,asetun alttiiksi haavoittumiselle,
kuin hento verso"
Ei ole kasvua ilman pettymystä:
minä tuotan toisille pettymyksiä,
sillä en vastaa heidän kuvaansa minusta,
ja minä itse petyn,
sillä toiset tiet ovat minulle vieraita.
Shaffer kirjoittaa myös näin: "toiset ihmiset eivät ole olemassa sitä varten, että he täyttäisivät minun toiveeni, eikä elämä ole minulle mitään velkaa." Schafferin, "pieni - suuri" kirja, avaa kenen tahansa silmät ja itselleni se on hyvin merkityksellinen sanomansa vuoksi
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti