"Miten ihminen voi antaa itselleen anteeksi sen, ettei hän valintatilanteessa kyennyt menettelemään niin, että pahuuden osuus olisi vähentynyt ja hyvyyden osuus lisääntynyt edes hitusen verran näissä ihmiselon tuskissa ja ristiriidoissa? Ihminen haluaa kokea hyvää ja toivoo, että hän toimisi hyväntahtoisesti, mutta silti voitonhalu ja raha merkitsevätkin hänelle yli kaiken. Sitten häntä kiduttaa ajatus, ettei ole varaa tuntea sääliä eikä myötätuntoa, jos se tarkoittaa voitosta luopumista".
(Tor-Björn Hägglund)
Me olemme ajautuneet yhä kauemmaksi tilanteesta, jossa hyvyyden osuuden sallittaisiin lisääntyä. On täysin oikeutettua antaa itselle ja ottaa toisilta. Ristiriitaa ei synny, eikä näin ollen ole mitään anteeksi annettavaakaan. Me olemme turruttaneet itsemme niin, ettei Hägglundin mainitsemaa
"kiduttavaa ajatusta", enää synny. Elämän kilpajuoksu kuitenkin ahdistaa meitä. Kokoaikainen väsymyksen tunne piinaa ja mieli kaipaa lepoa, miksi?
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti