Kovismies: Pakonomaisen kilpailuhaluinen, kokonaan keskittynyt älylliseen ja seksuaaliseen
suorituskykyynsä, tunnevammainen, itsetyytyväinen ja itsevarma, agressiivinen, alkoholisoitunut,
kyvytön solmimaan suhteita toisiin ihmisiin.
Pehmomies: Hillitsee sisäiset taipumuksensa agressiivisuuteen ja luopuu kunnianhimostaan ja urastaan, jos ne estävät häntä omistautumasta naiselleen ja lapsilleen.
(Herdis Möllehaven)
Naisten jääkiekkomaajoukkueen valmentaja Pasi Mustonen: "Pelimme tulee olemaan enemmän
äijämäistä. Empaattinen ei voi olla eikä sääliä toista."
Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä ylläolevista lausunnoista, mutta yhteiskunnallisesti
ja lastemme tulevaisuuden kannalta parhaan vaihtoehdon löytäminen ei liene vaikeaa. Ja maailmanrauhaa ajatellenkin yksi vaihtoehto nousee muiden edelle.
Mutta meitä suorastaan ajetaan kohti "kylmäpäisyyttä", Olavi Moilasen sanoin: Ihminen on
tulossa minäkeskeiseksi, ahdistuneeksi ja yhä narsistisemmaksi pyrkyriksi. Moilanen jatkaa:
Itsekkyytemme ja röyhkeytemme on saavuttanut täysin epäinhimillisiä piirteitä. Minuutemme
on narsismissaan täysin moraaliton. Ainoa sääntö, minkä se hyväksyy, on oma etu.
Ihmetellä täytyy, ettei kukaan kapinoi sellaista suuntausta vastaan, jossa kaikki pakotetaan
kilpailemaan keskenään ja jossa kaikkien on pakko luopua inhimillisyydestään - empaattinen
ei voi olla eikä sääliä toista - koko yhteiskunnan rakenne on tämän suuntainen.
Hiljaisesta, tavanomaisesta elämästä nauttivat "tuomitaan" yrityksen puutteesta. Heille, jotka
asettavat lastensa tulevaisuuden etusijalle määrätään "rangaistuksia" valtion toimesta.
Öykkäreitä palkitaan ja ihaillaan. Heistä tehdään sankaritarinoita. Tunnevammaiset ja
tunteettomat huomioidaan ansioista, joilla he ovat vahingoittaneet toisia ja vieneet heidän
elinmahdollisuutensa.
Kysymys kuuluu: Hyväksymmekö me tämän, sallimmeko näin tapahtuvan?
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti