"Jokainen tarvitsee jotain, mihin uskoa, jotakin, jolle voi omistautua täydellisesti. Jokaisen pitää
tuntea, että elämällä on merkitystä, että tässä maailmassa tarvitaan juuri häntä." (Hannah Senesb)
Ihmisen täytyy kulkea "pitkä matka" ennen kuin hän voi uskoa, että pelkkä olemassa olo sisältää
kaiken merkityksen.
Vaikka kaikki onkin "turhuuksien turhuutta" ja aikaansaannoksemme haihtuvat savuna ilmaan,
niin mikään ei poista sitä tosiasiaa, että kerran elimme.
Olimme - kenties olemme vieläkin olemassa, annamme ja saamme jotain, koemme ilon hetkiä,
tai surua, yhdessä muiden kanssa ja yksiksemme.
Rakastumme ja rakastamme, hoivaamme ja tulemme hoivatuiksi, joskus lukkiudumme emmekä
löydä yhteyttä, jäämme kaipuun valtaan.
Kuljemme harhaan ja oikeaa tietä, saamme katua tai onnitella itseämme hyvistä valinnoista. Ei
siis pidä huokaista - tätäkö tämä vain olikin - vaan on todettava, aika huikea matka tuli tehtyä.
Kuolema on viimeinen kokemuksemme, sitä "odotellessa" voisi vaikka sipaista lapsen poskea
ja kertoa hänelle: olet minulle rakas ja tärkeä. Näin olet löytävä elämällesi merkityksen.
Huomaat, että tässä maailmassa tarvitaan juuri sinua.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti