"Rakkaudessa riittää, että miellyttää toisiaan: avioliitossa täytyy ollakseen onnellinen rakastaa
toistensa vikoja tai vähintään sopeutua niihin." (Nicolas-Sebastien Chamfort)
Rakastunut katsoo kuin lapsi rakastettuaan - laittaa kämmenet silmiensä eteen ja katsoo Häntä
harottavien sormien takaa, ettei näkisi kaikkea.
Jo avioliiton aamu aukaisee "säleverhot" ja näkymä alkaa muuttua - tuollaista en hänessä
aiemmin havainnut.
Alkaa sopeutumisen aika, on otettava hänet vastaan sellaisena kuin hän on, eikä luomuksena
jonka oma mielikuva on hänestä rakentanut.
Avioliitto, ainakin pitempiaikainen vaatii, että on hyväksyttävä "karikot ja kivikot", joihin
matkalla törmää.
Ja ettei syntyisi "synkkää kuvaa", on mainittava, että realistinen ja rehellinen kuva avioliiton -
aviokumppanin olemuksesta tuon enemmän kuin vie.
Jos ei ole löytänyt "avainta onneen", ehkä kannattaisi kokeilla edellä mainittuja "lääkkeitä".
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti