Lapsi, jota ivataan oppii pelkäämään. Lapsi, jota arvostellaan oppii tuomitsemaan. Lapsi, jota
petetään, oppii pettämään. Lapsi, joka kohtaa vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään. Lapsi, joka
saa hellyyttä oppii rakastamaan. Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä. Lapsi, joka
saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään oikeutta. Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen.
Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille, oppii olemaan huomaavainen. Lapsi, joka saa
tietoa, oppii tuntemaan viisauden. Lapsi, jota kohtaan tunnetaan kärsivällisyyttä, oppii olemaan
pitkämielinen. Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden. (Ronald Russell)
Ylläolevan kaltainen sydämenviisaus voitaisiin jakaa jo synnytysvalmennukseen saapuville,
sitä voitaisiin lukea siellä ääneen, kuin mantraa.
Ja jos olisimme viisaita, perustaisimme yleisiä "neuvoloita", joissa jokainen voisi julkituoda
omat elämänviisautta sisältävät löytönsä.
Näin kasvattaisimme ensin itse itseämme ennen kuin ryhtyisimme lasten kasvattajiksi. Ja
voisimme oppia toinen toisiltamme sen mitä emme itse tiedä.
Käsitys siitä, mikä on "yleinen hyvä", mikä on arvokasta, minkä kaltaista arvomaailmaa
ylläpidämme, joutuisi puntariin, jos suostuisimme edellä kuvattuihin ehdotuksiin.
Voisimme löytää rakkauden ja kauneuden (pelottavaa).
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti