Kuolema ei koske meitä: "niin kauan kuin elämme, kuolema ei ole luonamme, mutta kun
kuolema on tullut, meitä ei enää ole." (Epikuros)
"Pelko ei kohdistu kuolemiseen vaan sen menettämiseen, mitä minulla on: pelkään ruumiini,
egoni, omaisuuteni ja identiteettini menettämistä, pelkään identiteettimömyyden kuilua,
"kadotusta". (Erich Fromm)
Kuolemanpelko hiippailee kaikkien kintereillä, takerrumme jopa "surkeaankin" elämään,
mikäli vaihtoehtona on kuolema.
Narisemme ja valitamme esimerkiksi sadesäätä, mutta jos "ylhäältä" tulisi vaihtoehtoinen,
tarjous, että tänne vain, mikäli sää ei kelpaa, niin johan kaikki hiljenisivät.
Kun "kuolema koputtaa olkapäälle", niin me alamme käydä "kauppaa", jos nyt saisin vielä
muutaman hetken, kun on nuo tekemisetkin kesken.
On olemassa vain yksi tapa, kirjoittaa Fromm ja - viittaa Buddhan, Jeesuksen, stoalaisten ja
Mestari Echartin oppeihin - voittaa kuolemanpelkonsa, nimittäin että lakkaa olemasta
takerruksissa elämään, ei koe elämää omistuksenaan.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti