"On ainakin kuusi asiaa, joiden nopeaa saamista ja keskeytyksetöntä jatkumista jokainen
meistä alitajuisesti haluaa, mutta joita kukaan ei koskaan täydellisesti saavuta. Haluamme
onnellisuuden johon ei sekaannu surua, elämän jota ei kuolema katkaise, terveyden jota
sairaudet evät synkistä, vapauden jota rajoitukset eivät estä, tiedon jota kysymykset eivät
vaivaa ja sopusoinnun kaikkien muiden kanssa." (Paul Brunton)
Haluan usein palata näiden Bruntonin esittämien väitteiden pariin, koska ne edustavat omaa
lapsellista puoltani. (Haitallisessa mielessä)
Ja luulenpa, että useimmat nykymaailman eläjät ovat ottaneet tuon todellisuuspakoisen kuvan
omakseen ja pettyvät, kun kaikki "hyvä" ei toteudukaan.
Individualistinen elämänmalli, jossa omaa napaa tuijotetaan herkeämättä, on tämän päivän
trendi, juuri se sisältää kaikki Bruntonin luettelemat elementit ja paljon enemmänkin.
Elämän epävarmuutta kammoksutaan, kärsimykseltä suljetaan silmät ja kuolema halutaan
kokonaan pois näkyviltä.
Yritämme rakentaa itsellemme valheellisen onnenmaan ja haluamme elää Peppi Pitkätossu
elämää, jossa kaikkivoipaisuus on aina läsnä.
Jos haave-elämämme musertuu todellisuuden edessä, tulemme katkeriksi ja vihaisiksi.
Mutta emme kysy: kuka meille lupasi ruusutarhan?
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti