"Eräs tavallisimmista keinoistamme kieltää kuoleman olemassaolo on usko omaan
erityislaatuisuuteemme. Kuoleman biologinen väistämättömyys ei koske meitä yhtä
ankarasti kuin kaikkia muita ihmisiä." (Irvin D. Yalom)
Kuoleman pelko on alituinen seuralaisemme. Yritämme kaikin tavoin lievittää sen tuomaa tuskaa.
Väistely ja suoranainen itsensä pettäminen ovat tuttuja tapoja, joilla pyrimme hallitsemaan
kuolemaan liittyvää ahdistustamme.
On kuitenkin olemassa ihmisiä joiden kuoleman pelko on oikeasti poissa. Inhimillisen tekijän
toimittaja oli löytänyt kaksi sellaista ohjelmaansa.
Nämä kaksi henkilöä olivat rajatilakokemuksen omaavia, kuoleman portti oli heidän kohdallaan
avautunut, mutta ei lopullisesti sulkeutunut.
Oli lohdullista kuulla heidän samankaltaiset kokemuksensa "kuolemisesta". Fyysinen ruumis
katoaa aistien ulottumattomiin. Valoisa tunneli johdattaa kohti sanomatonta kauneutta, syvää
rauhaa ja rajatonta rakkautta.
Molemmat kuvailivat tapahtunutta sanojen ulottumattomiin jäävänä täydellisenä rakkauden kokemuksena, josta palaaminen tuntui pettymykseltä.
Kumpikin kertoi kuoleman pelkonsa tyystin kadonneen tuon kokemuksen myötä. Heidän
kertomuksensa tuntui kuulijasta hyvin aidolta ja molempien olemus tuki tuota päätelmää.
Kiitollisuudesta, hetkessä elämisestä ja kaiken olevaisen rakastamisesta oli tullut kummallekin
maallisen elämän tärkein asia.
Odottaako meitä kuoltuamme kaiken hyväksyvä rakkaus? Sen me saamme jokainen joskus
tietää, mutta siihen saakka voimme lohduttautua rajatilan kokeneiden kertomuksilla.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti