"Kun olette kerran onnistuneet kehittämään kyllin ihanteellisen, jalon ja täydellisen käsityksen
rakkaudesta, pelinne on pelattu. Mikään ei voi teille sen jälkeen riittää." (Michel Houellebecg)
Hannah Arendt: "Rakkaus on ensi sijassa elämän voima; kuulumme elollisten joukkoon siksi,
että tämä voima ohjaa meitä. Se joka ei milloinkaan ole kokenut tätä voimaa, ei elä, ei kuulu
elollisten joukkoon."
Arendt on sanansa sanonut, kuunnellaan mitä filosofi Kierkegaard sanoo: "Täydellinen rakkaus
on ihmisen rakastamista, jonka vuoksi on tullut onnettomaksi." Augustinus vie ajatuksen vielä
pidemmälle: "Tahdon sinun olevan se mikä olet."
Nämä esimerkit johdattavat meidät eroottisen ja romanttisen rakkauden piiriin, jossa tuska on
aina yhtä lähellä, kuin huumaava onnen tunne.
Rakkauden muotoja nimeämällä ihminen on aina pyrkinyt selvittämään omia tuntemuksiaan:
Caritas sisältää lähimmäisen rakkauden, lempeyden, kunnioituksen ja huolenpidon. Filia on
veljellistä rakkautta ja Agape jumalallista rakkautta.
Mutta mitä on minun rakkauteni? Kaipuuta siihen hetkeen, kun vauva lukee äitinsä katseesta
olevansa rakastettu, hyväksytty. (?)
Minun rakkauteni on epävarmuutta, mustasukkaisuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa (?)
Rakkauden juhlallisemmat muodot odottavat vielä vuoroaan.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti