"He kylpevät päivittäin vieraassa kielessä ja kokevat neuvottomuutta kohtaamisessa kuin
kohtaamisessa, koska eivät vielä osaa riittävästi sanoja tai eleitä, jotka auttaisivat pitämään
tilanteen kasassa. Ja ennen kaikkea: he ovat joutuneet eroon läheisistään. Suuri osa heidän
ihmissuhteistaan on katkennut." ( Boris Cyrulnik)
Boris Cyrulnik osoittaa meille, ettei maahanmuuttajia - pakolaisia tarvitse vihata, eikä rakastaa,
mutta heitä voi yrittää ymmärtää.
"Jos he tuovat mukanaan palan omaa kulttuuriaan, he eivät ole uudessa ympäristössä aivan
ymmällään, sillä tukeutuessaan tiettyihin menneisyytensä kiintopisteisiin heidän on helpompi
omaksua uutta kulttuuria", sanoo Cyrulnik)
"Muuttukaa kaltaisiksemme, unohtakaa itsenne ja olette tervetulleet luoksemme." Cyrulnikin
mielestä tällainen "sopimus" riistää maahanmuuttajalta hänen aiemman identiteettinsä, pakottaa
hänet uuden ympäristön armoille, jolloin hän muuttuu sosiaaliavustusten varassa eläväksi
haamuksi.
Cyrulnik näkemys on, että turvallisuudentunteen tulee toimia perustana, josta käsin uutta
kulttuuria lähdetään tutkimaan ja omaksumaan.
Cyrulnik toteaa myös, että kaksikulttuurisuus ei ole helpoin vaihtoehto, sillä se edellyttää
kahden mentaalisen maailman omaksumista, mutta se on eri vaihtoehdoista sekä inhimillisin
että rikastuttavin.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti