Ystäväni Lasse kertoi näin: Kauan sitten näin unta, jossa saavuin jokirantaa, jonka törmä oli
viistetty lähes pystysuoraksi. Likaisen näköinen seinämä olikin sitä "ihteänsä" ja sen sisään
työnsin käteni. Kun vedin käteni sieltä ulos oli siihen tarttunut vitivalkoinen joutsen.
Unen symboliikka on väkevä, vaikka uni ei tule tässä esiin unennäkijän itsensä kertomana, vaan
toisen käden kautta, eikä se näin ollen ole täsmälleen sellainen kuin Lassen oma kertomus.
Lassen luvalla koetan ymmärtää unen symboliikkaa, (oikeastihan unennäkijä itse on uniensa
paras tulkki) sen psykologista ja henkistä merkitystä.
Kaikki se mikä meissä on herkkää ja haavoittuvaa jää elettyjen vuosien myötä yhä paksumman
kuoren alle. Vitivalkoinen joutsen on aito minämme.
Kaihertava tunne, että "jotain puuttuu", kertoo siitä kuinka me kaipaamme tuota vitivalkoista
joutsentamme, sitä aitoutta, jonka lapsena omasimme.
Vitivalkoisessa joutsenessa on myös kaikki se lahjakkuus, jonka olemme pelkomme vuoksi
jättäneet käyttämättä.
Unen symboliikka antaa vielä ymmärtää, että "sinä olet enemmän", kuin ulkokuoresi. Siitä
voi lukea viestin: ole sellainen kuin oikeasti olet.
Eikä meidän tule unohtaa henkistä ulottuvuutta, johon uni viittaa. Arkisen materialismin
väsyttämä ihminen kaipaa "pyhän" kokemusta, hiljaisten hetkien kauneutta.
Lassen väkevä uni on toki sisällöltään paljon tulkintojani rikkaampi, mutta tuohon aarteeseen
pääsee käsiksi vain unennäkijä itse.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti