"Olette varmaan kuulleet Keski-Afrikassa esiintyvästä sairaudesta, jota nimitetään unitaudiksi..
Myös sielu voi sairastua unitautiin. Tässä sairaudessa on vaarallisinta se, ettei asianomainen
itse huomaa sen tuloa. Sen takia teidän on pidettävä varanne. Niin pian kuin havaitsette
itsessänne hiukankin välinpitämättömyyttä - heti kun havaitsette ettette suhtaudu elämään
oikein vakavasti ja että kaipuunne ja intonne on ovat ehtymässä -, pitäkää tätä varoittavana
merkkinä. Teidän tulisi tajuta, että sielunne joutuu kärsimään, jos tyydytte pinnalliseen elämään. Ihminen tarvitsee aikaa, jona hän voi keskittyä tutkimaan sisintä olemustaan. On surullista, että useimmat ihmiset eivät ole päässeet tällä tavoin selville omasta itsestään. Ja lopulta käy niin, että
he kuullessaan sisäisen äänensä eivät halua enää kuunnella sitä. He jatkavat elämäänsä entiseen tapaansa, jotta eivät saisi alituisia muistutuksia siitä, mitä he ovat menettäneet. Mutta päättäkää te puolestanne pitää hiljainen hetki. Silloin sielunne voivat puhua teille hukkumatta jokapäiväisen elämän puuhien ja toimien joukkoon. (Albert Schweitzer)
Kesäpäivän voi aloittaa istahtamalla portaille. Siinä koivunlehtien havinaa kuunnellessa herkistyy
aistimaan jotain jokapäiväistä elämää suurempaa.
Voi nähdä pienen lapsen, joka kirkkain silmin ja avojaloin juoksentelee pitkin pihapiiriä, eikä
häntä ole vielä mikään haavoittanut.
Ihmiset, joita ei enää ole taputtavat olkapäälle ja sanovat - ei mitään hätää - kaikki on hyvin. Ja
kohta on pyyhkäistävä lohduttavat ilon kyyneleet poskipäiltä.
Olo muuttuu kesäpäivän kevyeksi, on hetken rauha.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti