"Olkoon ihminen miten viisas tahansa, loppujen lopuksi hän on sittenkin vain ihminen: kuka
häntä heikompi, kurjempi, turhamaisempi olisi?" (Montaigne)
Eu:n huippukokouksen osanottajat ryhmittäytyvät valokuvausta varten. Kaikki ovat kuin
ystävällisyyden perikuvia, halataan ja hymyillään. Osoitetaan, että kaikki viisaus on meissä.
Tärkeilystähän siinä loppujen lopuksi on kysymys. Narsismin vallassa olevat ihmiset tukevat
toisiaan. Kaikki haluavat olla keskellä keskipistettä.
Jos heidät riisuu mielessään alasti, niin kuva muuttuu todellisemmaksi, heistä tuleekin kovin
arkisen näköisiä ja tavallisen oloisia.
Heidät voi mielessään vielä asettaa vessanpöntölle tuskailemaan kovan vatsan kanssa, tai heidät
voi nähdä nousemassa ylös huonosti nukutun yön jälkeen.
Kaikki liputtaminen ja taputtaminen millä osoitamme heille kunnioitusta tapahtuu vain siksi,
että annamme heidän harhauttaa mieltämme.
He rakentavat itsestään kuvan, jota me sitten kumarramme, koska kuvittelemme heidät aivan
eri luokkaan kuin itsemme.
Mutta: kuka heikompi, kurjempi, turhamaisempi olisi?
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti