Hän ei ole heille mitään velkaa.

"Lapset aloittavat rakastamalla vanhempiaan, kun he tulevat vanhemmiksi, lapset tuomitsevat
heidät, toisinaan he antavat heille anteeksi."  (Oscar Wilde)


Vanhemmuus on syyllisyydessä kieriskelemistä. Mutta on myös niitä vanhempia, jotka eivät
tunne minkäänlaista syyllisyyttä, vaikka heidän käytöksensä olisi tuhoavaa.


Joskus vanhemmat jopa vaativat, että heidän kaltoin kohtelemansa lapsi kunnioittaisi heitä ja
hoitaisi heidän vaivojaan.


Haavoitetulta lapselta saatetaan odottaa anteeksiantoa, jopa anteeksi pyyntöä, lasta syyllistetään
ja hänen sanotaan olevan välinpitämätön, kun ei tarjoa hoivaa vanhemmilleen.


Kunnioita isääsi ja äitiäsi on arvoton lause silloin, kun lapsi on hylätty, häntä on pahoinpidelty
joko fyysisesti tai henkisesti, hänen omanarvontunteensa ja itsetuntonsa on nujerrettu.


Ilman todellista rakkautta ja hoivaa vaille jääneen lapsen ei tarvitse osoittaa kiitollisuutta
vanhemmilleen, hän ei ole heille mitään velkaa.


Jos he toisinaan antavat heille anteeksi, tulee sen tapahtua vain siksi, ettei itse tarvitsisi kantaa
lapsuutensa taakkaa ja murhetta mielessään.


                                                                                                              Markku Laitinen