Tässä maailmassa tarvitaan juuri sinua.

"Jokainen tarvitsee jotain, mihin uskoa, jotakin, jolle voi omistautua täydellisesti. Jokaisen pitää
tuntea, että elämällä on merkitystä, että tässä maailmassa tarvitaan juuri häntä."  (Hannah Senesb)


Ihmisen täytyy kulkea "pitkä matka" ennen kuin hän voi uskoa, että pelkkä olemassa olo sisältää
kaiken merkityksen.


Vaikka kaikki onkin "turhuuksien turhuutta" ja aikaansaannoksemme haihtuvat savuna ilmaan,
niin mikään ei poista sitä tosiasiaa, että kerran elimme.


Olimme - kenties olemme vieläkin olemassa, annamme ja saamme jotain, koemme ilon hetkiä,
tai surua, yhdessä muiden kanssa ja yksiksemme.


Rakastumme ja rakastamme, hoivaamme ja tulemme hoivatuiksi, joskus lukkiudumme emmekä
löydä yhteyttä, jäämme kaipuun valtaan.


Kuljemme harhaan ja oikeaa tietä, saamme katua tai onnitella itseämme hyvistä valinnoista. Ei
siis pidä huokaista - tätäkö tämä vain olikin - vaan on todettava, aika huikea matka tuli tehtyä.


Kuolema on viimeinen kokemuksemme, sitä "odotellessa" voisi vaikka sipaista lapsen poskea
ja kertoa hänelle: olet minulle rakas ja tärkeä. Näin olet löytävä elämällesi merkityksen.


Huomaat, että tässä maailmassa tarvitaan juuri sinua.


                                                                                                                     Markku Laitinen

Sinä kyllä pärjäät elämässä.

Miten usein oletkaan
keskellä toivotonta tilannetta
heittänyt elämänverkkosi
odottaen
auttavaa kättä
rakastavaa sanaa
hellää elettä
kärsivällistä korvaa


Miten usein oletkaan
nostanut verkkosi
jälleen kerran tyhjänä -


älä herpaannu
paikkaa verkkosi
viskaa se taas kerran mereen
ehkä olet parantumattomasti haavoittunut
ja siksi moni lahja
jää sinulta huomaamatta
juuri saamisen hetkellä.
                                              (Margot Bickel)


On suuri onni löytää näin elämänvoimaista runoutta. Tämäkin tuli eteeni ihan sattumalta, ehkä
tarkoitettuna.


Ehkä etsin tiedostamattani juuri tämän kaltaista viisautta, jossa hyvän "äidin ja isän" ääni puhuu
lapselle, kertoen, että sinä kyllä pärjäät elämässä.


                                                                                                                Markku Laitinen

Yksilöllisiä samanlaisia.

"Minä teen mitä haluan", ilmiö on tavoittanut nuoret naiset. He tatuoivat itsensä, toiset jopa
kasvonsa, heille on tärkeää, olla niin kuin haluttaa.


Eikä siinä mitään, "nelikymppiset ja pikkuisen siitä ylitsekin", liittyvät ryhmään. Ja kaikki he
yhdessä ajattelevat: olen vapaa ja erilainen.


Yhdessä he ovat samanlaisia, eivätkä he huomaa pitkiä katseita ja ihmettelyä, he tulkitsevat
sen positiivisella tavalla.


Hämmästyttää sellainen yksilöllisyys jossa kaikki ovat samanlaisia ja kuvittelevat olevansa
jotain erikoista.


Ennustan, että kaunis puhdas iho ja vartalo tulee olemaan suosiossa ihan kohta ja he jotka
ovat lapsellisuuttaan sille jotain tehneet, itkevät omaa typeryyttään.


                                                                                                             Markku Laitinen

Yhteiskunta terveemmäksi.

"Vahvistamalla ja selkiinnyttämällä ihmisyyden ja ihmisyhteisön toimivuuden kannalta
arvokkaita normeja ja sääntöjä me teemme yhteiskuntaa terveemmäksi jälleen. Meidän on syytä selvästi osoittaa, ketä ja mitä arvostamme ja kunnioitamme ja miksi. Sillä tavoin me vahvistamme niitä normeja, joita itse pidämme arvokkaina. Sillä tavoin voimme osaltamme selkiinnyttää
arvomaailmaa ympärillämme ja vaikuttaa siihen, mihin suuntaan kulttuurimme kehittyy."
              
                                                                                                                        (Björn Sjövall)


Jos on mielestäni väärin, että markkinatalous ohjailee kaikkea toimintaa, niin minun tulee sanoa
se ääneen, eikä vaan kiroilla itsekseni.


Jos en tahdo, että koko hyvinvointivaltiojärjestelmä romutetaan ja osat myydään kansainvälisille
sijoittajille, niin minun täytyy vastustaa sitä äänekkäästi.


Jos tahdon, että lapsista, sairaista ja vanhuksista pidetään huolta ilman, että samaan aikaan
puhutaan toimintojen tehostamisesta ja esitetään tuottovaatimuksia, niin minun täytyy ilmaista se.


Jos en hyväksy sitä, että globaalit hoiva-alan yritykset rahastavat maassamme ja vievät voittonsa
veroparatiisien suojiin, niin minun tulee taistella sitä vastaan kaikin voimin.


Minun tulee osoittaa selkeästi, mitä arvostan, kunnioitan ja pidän arvokkaana.


                                                                                                                             Markku Laitinen

Sellaisena kuin olet.

"Sinua tullaan rakastamaan sinä päivänä, kun voit paljastaa heikkoutesi ilman, että toinen käyttää
tätä hyväkseen kasvattaakseen omaa voimaansa."  (Pavese)


Jos on joskus erehtynyt näyttämään sen puolen itsestään, jossa salaiset heikkoudet sijaitsevat ja
on sen vuoksi saanut pahasti "selkäänsä", niin tulee varovaiseksi.


Varovaisena joutuu sitten elämää puolittaista elämää, on oltava varuillaan ja teeskenneltävä. Siitä
on seurauksena ahdistus.


Parempi on ottaa riski ja kantaa seuraukset. Varsinkin rakkaudessa täytyy tehdä niin, koska
muuten ei ole mitään rakkautta, on vain suhde.


Jonain päivänä voi käydä niinkin, että vastaan tulee "hän", joka ottaa sinut syliisi ja pitää sinusta
juuri heikkouksiesi tähden.


Heikkouksistasi on tullut voima ja sinä olet onnellinen sellaisena kuin olet.


                                                                                                                             Markku Laitinen

Vitivalkoinen joutsen on aito minämme.

Ystäväni Lasse kertoi näin: Kauan sitten näin unta, jossa saavuin jokirantaa, jonka törmä oli
viistetty lähes pystysuoraksi. Likaisen näköinen seinämä olikin sitä "ihteänsä" ja sen sisään
työnsin käteni. Kun vedin käteni sieltä ulos oli siihen tarttunut vitivalkoinen joutsen.


Unen symboliikka on väkevä, vaikka uni ei tule tässä esiin unennäkijän itsensä kertomana, vaan
toisen käden kautta, eikä se näin ollen ole täsmälleen sellainen kuin Lassen oma kertomus.


Lassen luvalla koetan ymmärtää unen symboliikkaa, (oikeastihan unennäkijä itse on uniensa
paras tulkki) sen psykologista ja henkistä merkitystä.


Kaikki se mikä meissä on herkkää ja haavoittuvaa jää elettyjen vuosien myötä yhä paksumman
kuoren alle. Vitivalkoinen joutsen on aito minämme.


Kaihertava tunne, että "jotain puuttuu", kertoo siitä kuinka me kaipaamme tuota vitivalkoista
joutsentamme, sitä aitoutta, jonka lapsena omasimme.


Vitivalkoisessa joutsenessa on myös kaikki se lahjakkuus, jonka olemme pelkomme vuoksi
jättäneet käyttämättä.


Unen symboliikka antaa vielä ymmärtää, että "sinä olet enemmän", kuin ulkokuoresi. Siitä
voi lukea viestin: ole sellainen kuin oikeasti olet.


Eikä meidän tule unohtaa henkistä ulottuvuutta, johon uni viittaa. Arkisen materialismin
väsyttämä ihminen kaipaa "pyhän" kokemusta, hiljaisten hetkien kauneutta.


Lassen väkevä uni on toki sisällöltään paljon tulkintojani rikkaampi, mutta tuohon aarteeseen
pääsee käsiksi vain unennäkijä itse.


                                                                                                                         Markku Laitinen





  

Katumuksen kyyneleet.

"Elämä on vain lyhyt hetki. Vuodet vierivät nopeasti ja vanhuus yllättää meidät ennen kuin
aavistammekaan. Ihmiset himoitsevat niin monia asioita ja kuluttavat kauniit päivänsä
hukkaan. Yhdet himoitsevat kultaa, toiset valtaa, kolmannet kunniaa ja ylhäistä asemaa.
Mutta kun kuoleman hetki lähestyy ja he katsovat taakseen mennyttä elämäänsä, niin he
huomaavat olleensa onnellisia vain niinä hetkinä jolloin ovat rakastaneet." (Toivo Pekkanen)


Toivo Pekkanen paljastaa meille onnellisen elämän salaisuuden, mutta uskommeko me häntä?
Ei, koska olemme "ihmisiä" joita hallitsevat halut, himot ja tarpeet.


Juoksemme kaiken perässä ja olemme välinpitämättömiä rakkauden suhteen. Lapsemmekin
joutuvat odottamaan heille välttämätöntä rakkautta.


Kun kuolema saapuu ovelle, meille tulee kiire toiseen suuntaan, havahdumme yksinäisessä
olemuksessamme siihen, ettemme osanneet rakastaa.


Suru valtaa mielemme ja katumuksen kyyneleet valuvat poskillemme.


                                                                                                                      Markku Laitinen

Ihminenkö muka järjellinen olento?

"Ihminen on järjellinen eläin - niin ainakin minulle on opetettu. Koko elämäni ajan olen
huolellisesti etsinyt todisteita tämän väitteen tueksi. Vielä tähän mennessä minun ei kuitenkaan
ole onnistunut löytää niitä."   (Bertrand Russell)


Ihminenkö muka järjellinen olento? Hänkö toimii järjen ohjaamana, joka hamuaa yhä lisää, vaikka
kaikkea olisi yllin kyllin ja vähän ylikin?


Upporikas sulkee silmänsä ja korvansa kärsivien hätähuudoilta, ja antaa lasten riutua kuoliaaksi,
koska syötävää ei ole.


Tämä järjellinen olio ylenkatsoo köyhien kamppailua, eikä häneltä heltiä ropoakaan heidän
elämänsä helpottamiseksi.


Kaikessa järkevyydessään ihminen haalii rahoillaan aseita ja täyttää sotakalustolla meret, ilman
ja maan.


Hän repii irti kaiken hyödyn, maapallon luonnonrikkaudet hän riistää viimeiseen puuhun ja
pisaraan asti.


Jälkeensä ihminen jättää sotkun, eikä suostu siivoamaan jälkiään. Hän talloo ylpeänä kiiltävillä
patiineillaan, eikä ole huomaavinaan tuhoa minkä on aikaansaanut.


Niin järjellinen eläin on ihminen.


                                                                                                                        Markku Laitinen

Koska emme uskaltaneet.

"Älä elä vaisusti,
älä rakasta laimeasti.
Syöksy pää edellä elämään.
Ota riski.
Siinä voi käydä huonostikin.
Rakkaudessa käy usein huonosti.
Mutta mitä sillä väliä.
Elämä ja kuolema ovat kaksosia.
Ihmisen täytyy murtautua ulos omasta vankilastaan.
Astua aurinkoon
ja
hengittää syvään."
                                     (Henry Miller)


Onneksi tämän kaltaisiin runollisiin mietteisiin törmää usein juuri silloin, kun ei uskalla, pelkää
ja tahtoisi luovuttaa.


Tai on joutunut ihan äsken kärsimään siitä, että otti riskin, kokeili miltä rakkaus tuntuu ja sai
kokea pettymyksen.


Meille, jotka olemme kulkeneet jo pitkälle tämä näyttäytyy suruna, koska emme uskaltaneet.


                                                                                                      Markku Laitinen

Kaikki haluavat olla keskellä keskipistettä.

"Olkoon ihminen miten viisas tahansa, loppujen lopuksi hän on sittenkin vain ihminen: kuka
häntä heikompi, kurjempi, turhamaisempi olisi?"   (Montaigne)


Eu:n huippukokouksen osanottajat ryhmittäytyvät valokuvausta varten. Kaikki ovat kuin
ystävällisyyden perikuvia, halataan ja hymyillään. Osoitetaan, että kaikki viisaus on meissä.


Tärkeilystähän siinä loppujen lopuksi on kysymys. Narsismin vallassa olevat ihmiset tukevat
toisiaan. Kaikki haluavat olla keskellä keskipistettä.


Jos heidät riisuu mielessään alasti, niin kuva muuttuu todellisemmaksi, heistä tuleekin kovin
arkisen näköisiä ja tavallisen oloisia.


Heidät voi mielessään vielä asettaa vessanpöntölle tuskailemaan kovan vatsan kanssa, tai heidät
voi nähdä nousemassa ylös huonosti nukutun yön jälkeen.


Kaikki liputtaminen ja taputtaminen millä osoitamme heille kunnioitusta tapahtuu vain siksi,
että annamme heidän harhauttaa mieltämme.


He rakentavat itsestään kuvan, jota me sitten kumarramme, koska kuvittelemme heidät aivan
eri luokkaan kuin itsemme.


Mutta: kuka heikompi, kurjempi, turhamaisempi olisi?


                                                                                                                  Markku Laitinen

Sen teet mihin uskot.

"Muista, että itseluottamus on ensimmäinen menestyksen salaisuus. Siis usko itseesi. Kun olet
oppinut luottamaan itseesi, anna elämälle kaikkesi, mitä sinulla on, niin elämä antaa sinulle
kaiken, mitä sillä on."


"Odota aina parasta lopputulosta. Luota siihen, että sinä kykenet vetämään puoleesi hyviä
asioita. Varmistaudu siitä, että mielikuva on oikea, sillä meillä on taipumus tulla sellaisiksi
kuin me ajattelemme."


"Älä anna minkään erehdyksen vähentää itseluottamustasi. Opi siitä ja yritä uudelleen. Ellet
ole koskaan löytänyt todellista minääsi, niin etsi se. Silloin alat pitää itsestäsi."


"Sen teet mihin uskot."


Ylläolevat, minulle tuntemattoman kirjoittajan napakat ajatukset ovat "hyvää sielun ruokaa",
mutta koska olen suomalaiskansalliseen tapaan negatiivinen kyynikko, niin jätän ne
huomiotta.


Sen sijaan ajattelen, että kaikki menee kuitenkin pieleen, eikä mistään tule mitään, kun olen
tällainen vellihousu ja tyhjäntoimittaja.


Ensimmäiset yhdeksän riviä voimaannuttivat, seuraavat viisi riviä saivat aikaan mielentilan
muutoksen, elämä alkoi tuntua tarkoituksettomalta ja tyhjältä, mieli mustui.


Valitsenko siis nuo viisi viimeistä riviä päivittäin luettavaksi, vaiko ensimmäiset yhdeksän
riviä? Se minun pitäisi päättää.


                                                                                                  Markku Laitinen

Hän ei ole heille mitään velkaa.

"Lapset aloittavat rakastamalla vanhempiaan, kun he tulevat vanhemmiksi, lapset tuomitsevat
heidät, toisinaan he antavat heille anteeksi."  (Oscar Wilde)


Vanhemmuus on syyllisyydessä kieriskelemistä. Mutta on myös niitä vanhempia, jotka eivät
tunne minkäänlaista syyllisyyttä, vaikka heidän käytöksensä olisi tuhoavaa.


Joskus vanhemmat jopa vaativat, että heidän kaltoin kohtelemansa lapsi kunnioittaisi heitä ja
hoitaisi heidän vaivojaan.


Haavoitetulta lapselta saatetaan odottaa anteeksiantoa, jopa anteeksi pyyntöä, lasta syyllistetään
ja hänen sanotaan olevan välinpitämätön, kun ei tarjoa hoivaa vanhemmilleen.


Kunnioita isääsi ja äitiäsi on arvoton lause silloin, kun lapsi on hylätty, häntä on pahoinpidelty
joko fyysisesti tai henkisesti, hänen omanarvontunteensa ja itsetuntonsa on nujerrettu.


Ilman todellista rakkautta ja hoivaa vaille jääneen lapsen ei tarvitse osoittaa kiitollisuutta
vanhemmilleen, hän ei ole heille mitään velkaa.


Jos he toisinaan antavat heille anteeksi, tulee sen tapahtua vain siksi, ettei itse tarvitsisi kantaa
lapsuutensa taakkaa ja murhetta mielessään.


                                                                                                              Markku Laitinen

"Kävin pissalla" päivitys.

"On luotu kuva helposta elämästä, jota elävät kauniit ihmiset, ikuisesti nuoret, kaupunkilaisissa
kodeissaan, ilman työtä ja lapsia, vain huvitellen ja rakastellen, leikkien mielikuvituksellisia
leikkejä.  (Björn Sjövall)


Suomalaiset eivät halua enää lapsia elämäänsä. Syntyvyys on laskenut 1800-luvun nälkävuosien
tasolle. Nyt halutaan olla ruskettuneita ja hyvännäköisiä - vapaita ihmisiä, jotka räpsivät
kännykkäkamerakuvia itsestään.


Rakkaus kohdistuu itseen vääristyneenä itserakkautena. Facebook "pullistuu" muokatuista
omakuvista ja "kävin pissalla" päivityksistä. Kaikki pyrkivät "pikku - julkkiksen - rooliin" ja
haluavat siksi puida elämänsä käänteet julkisesti.


Kukaan ei seurustele kenenkään kanssa, vaan räplää alytöntä-älypuhelintaan. Internet on "metsä
ja pelto", jossa käyskennellään. Sieltä saadaan oppi elämään, eikä siihen elämään sovi perhe.
Siinä elämässä toinen ihminen on vain hetkellisen tyydytyksen lähde.


Jos joku on erehtynyt ja saanut lapsen tai lapsia, niin lasten osana on "odottaa". Äidin hameen-
helmassa ja isän housunlahkeessa roikkuvat lapset kuulevat toistuvasti lauseen: Odota nyt.
Sillä vanhemmilla on aina asiaa älypuhelimelleen, ei lapselle.


Maailman mullistanut internet on "syönyt" lapsensa ja tehnyt meistä ajattelukyvyttömiä,
itsekkäitä ja omahyväisiä koneihmisiä, joiden "omaan napaan" tuijottelulle ei näy loppua.


                                                                                                                 Markku Laitinen

On hetken rauha.

"Olette varmaan kuulleet Keski-Afrikassa esiintyvästä sairaudesta, jota nimitetään unitaudiksi..
Myös sielu voi sairastua unitautiin. Tässä sairaudessa on vaarallisinta se, ettei asianomainen
itse huomaa sen tuloa. Sen takia teidän on pidettävä varanne. Niin pian kuin havaitsette
itsessänne hiukankin välinpitämättömyyttä - heti kun havaitsette ettette suhtaudu elämään
oikein vakavasti ja että kaipuunne ja intonne on ovat ehtymässä -, pitäkää tätä varoittavana
merkkinä. Teidän tulisi tajuta, että sielunne joutuu kärsimään, jos tyydytte pinnalliseen elämään. Ihminen tarvitsee aikaa, jona hän voi keskittyä tutkimaan sisintä olemustaan. On surullista, että useimmat ihmiset eivät ole päässeet tällä tavoin selville omasta itsestään. Ja lopulta käy niin, että
he kuullessaan sisäisen äänensä eivät halua enää kuunnella sitä. He jatkavat elämäänsä entiseen tapaansa, jotta eivät saisi alituisia muistutuksia siitä, mitä he ovat menettäneet. Mutta päättäkää te puolestanne pitää hiljainen hetki. Silloin sielunne voivat puhua teille hukkumatta jokapäiväisen elämän puuhien ja toimien joukkoon.  (Albert Schweitzer)


Kesäpäivän voi aloittaa istahtamalla portaille. Siinä koivunlehtien havinaa kuunnellessa herkistyy
aistimaan jotain jokapäiväistä elämää suurempaa.


Voi nähdä pienen lapsen, joka kirkkain silmin ja avojaloin juoksentelee pitkin pihapiiriä, eikä
häntä ole vielä mikään haavoittanut.


Ihmiset, joita ei enää ole taputtavat olkapäälle ja sanovat - ei mitään hätää - kaikki on hyvin. Ja
kohta on pyyhkäistävä lohduttavat ilon kyyneleet poskipäiltä.


Olo muuttuu kesäpäivän kevyeksi, on hetken rauha.


                                                                                                              Markku Laitinen            

Mutta oletko onnellinen?

"Kun pelkäämme menettävämme jonkun, tajuamme missä määrin olemme häneen kiintyneet,
ja yhtäkkiä haluammekin rutistaa hänet syliimme, vaikka hetkeä aiemmin suhtauduimme
häneen välinpitämättömästi."  (Boris Cyrulnik)


Lapsi pelkää menettävänsä vanhempansa, vanhemmat pelkäävät lapsensa menettämistä. Hän
joka on rakastunut pelkää rakkautensa kohteen katoamista. Me pelkäämme kuolemaa, koska
se riistää meiltä kaiken.


Jos ei mikään edellä mainituista tekijöistä saa sinussa aikaiseksi mitään tunnetason kokemusta,
niin olet onnekas, sinä et ole kiintynyt mihinkään, etkä rakasta ketään, olet vapaa.


Mutta oletko onnellinen?


                                                                                                                Markku Laitinen

Mielenterveys ei ole stabiili tila.

"Työhön kykeneminen edellyttää, että meidän henkiset voimavaramme eivät täysin kulu sisäisen
tasapainon ylläpitämiseen. Itse kukin tietää kokemuksesta, kuinka tilapäisetkin vaikeat
elämäntilanteet tekevät meidät työkyvyttömiksi. Jos tämä seikka oivallettaisiin oikein, pelkästään
kylmän taloudellisestikin ajatellen kaikkinainen henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävä
hoito olisi varsin korkeassa kurssissa."  (Tuntematon)


Psyykkinen huonovointisuus on aika-ajoin läsnä jokaisen elämässä. Henkinen pahoinvointi
raastaa jokaista jossain vaiheessa elämää. Mielenterveys ei ole stabiili tila.


Ajoissa saatu apu tekee hankalastakin hetkestä siedettävän. Pelkkä pillereiden määrääminen ei
ole riittävä hoitotoimenpide.


Ahdistusta voi helpottaa jo pelkkä vertaistuki tai mielenterveydestä huolehtivan psykologin
kannustava puhe.


Mutta usein on syytä pureutua syvemmälle ja silloin psykiatrinen apu voi olla se "lääke" joka
ratkaisee henkilön tulevaisuuden.


Että ei ajauduttaisi näin pitkälle, olisi syytä ryhtyä puhumaan avoimesti siitä todellisuudesta,
että me kaikki olemme ihmisinä hauraita ja haavoittuvia.


Tarvitsemme apua, ja että kehtaisimme tuoda tarpeemme julki tarvitaan avoimuutta. Ongelmat
mielenterveydessä voisivat olla yhtä luonnollisia puheenaiheita, kuin polvivammat.


Tämä avoimuus ei ole pelkästään julkishallinnollinen asia, vaan vastuu kuuluu sinulle ja
minulle, meidän tulee olla tien näyttäjiä.


Jos en kerro omista ongelmistani luontevasti ja avoimesti, niin kuka sen sitten tekee? Olen ollut
suurissa ongelmissa. Pitkäaikainen psykodynaaminen terapia auttoi minua. Se on näin helppoa.


Salailu tekee "kipeäksi", itsensä "paljastaminen" parantaa. Jos yhteisö ei hyväksy tätä minun
"totuuttani", niin se on sairas, en minä.


                                                                                                                   Markku Laitinen

Väärän tien lapsia.

"Korosta omia vahvuuksiasi, ja käytä minää vahvistavia sanoja itsepuhelussa. Muistele
säännöllisesti aiempia onnistumisiasi eri elämäntilanteissa. Näe itsesi ja asiat yksityiskohtaisesti ympärilläsi, kuule omaa puhettasi ja ympäristön ääniä, tunne kehosi tuntemukset, aisti tuoksut ja maut."


"Kohdista ajatuksesi pieniin onnistumisiin. Palauta joka ilta ennen nukkumaan menoa mieleesi
asioita ja tekemisiäsi, joissa olit tyytyväinen itseesi ja onnistuit hyvin. Opettele hyväksymään
ja vastaanottamaan myönteistä palautetta sekä kehumista, ja kiitä sen antajaa. Vältä sitä, että
alat perustella miksi et omasta mielestäsi ansaitse kehumista."


"Hyväksy virheet osana oppimista. Hyväksy itseluottamuksen vaihtelut. Uskalla olla oma itsesi. Kristallisoi itsellesi, mitkä ovat sinun vahvuuksiasi. Vahvista lähimmäistesi itseluottamusta
antamalla heille sanoillasi, ilmeilläsi ja olemuksellasi myönteistä palautetta."


(Otteet kirjasta: Psyykkinen vahvuus, Jarmo Liukkonen, PS Kustannus 2017)


Luulenpa, että moni on kaltaiseni ja on toiminut juuri päinvastoin mitä yllä opetetaan. Itseään
moittien ja epäonnistumisiaan muistellen on käyty iltaisin nukkumaan.


Myönteinen palaute ja kehuminen on vaivaannuttanut ja se on pitänyt jollain konstilla mitätöidä.
Virheistä on lannistuttu. Itseluottamuksen hetkelliset rippeetkin on itse tuhottu. On pitänyt
matkia muita ja omat huonot puolet ja heikkoudet on tunnistettu.


Olemme olleet "väärän tien lapsia", nyt on aika muuttaa suuntaa ja lähteä kulkemaan "armon"
polkua.


Meistä ei tule pöyhkeitä narsisteja, vaan omanarvontuntoisia, toiset huomioon ottavia,
itseensä luottavia, rakastavia ihmisiä.


                                                                                                                    Markku Laitinen

Rajatonta voimaa - illuusio.

"Rajatonta voimaa ja eteenpäin menoa koskevan mutkikkaan illuusion pauloissa jokainen meistä
kannattaa ainakin keski-iän kriisiin asti sitä uskomusta, että olemassaolo on ikuista ylöspäin
suuntautuvaa saavutuksen kierrettä, joka riippuu yksin tahdosta." (Irvin D.Yalom)


Menestys on tahdon asia, siihen saakka kunnes "akillesjänne" katkeaa. Silloin ihminen alkaa
ymmärtää, että myös sattumalla ja onnella on elämässä osuutensa.


Vasta vakava sairaus, läheisen kuoleman tai jokin traumaattinen kokemus herättää meidät
huomaamaan, että pelkkä tahto ei riitä.


Äskeisten argumenttien vastaisesti meille syötetään yhä "oman onnensa seppä" satua. Meitä
syyllistetään karkealla tavalla tähän tapaan - "köyhyys on oma vika".


Päämäärätietoisessa pyrkimyksessä ja tahdonvoimassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta on
väärin uskotella, että kaikki riippuu yksin tahdosta.


Ihmisen tahto ei riitä luomaan ikuisesti jatkuvaa onnellista elämää. Meidän on viimein luovuttava
kaikesta - kuoltava.


                                                                                                                 Markku Laitinen