Jos et ole valveilla ollessasi jatkuvasti tyytymätön, huolestunut, levoton, masentunut, epätoivoi-
nen tai muulla tavoin kielteisyyden jäytämä; jos voit nauttia yksinkertaisista asioista, kuten
sateen tai tuulen kuuntelemisesta; jos voit nähdä taivaalla lipuvien pilvien kauneuden tai
kykenet olemaan toisinaan yksin tuntematta itseäsi yksinäiseksi, kaipaamatta viihdyttäviä
ärsykkeitä; jos kohtelet ventovierasta vilpittömän ystävällisesti haluamatta häneltä mitään...
Ihmismielen muutoin alituiseen ajatusvirtaan on avautunut tilaa, vaikka vain hetkeksi. Kun näin
tapahtuu, syntyy tunne, vaikka heikkokin, hyvinvoinnista ja elävästä rauhasta. Tunteen voimak-
kuus vaihtelee tuskin huomattavasta, taka-alalla olevasta tyytyväisyydestä Intian entisaikojen
viisaiden nimittämäksi anandaksi - olemisen autuudeksi. (Eckhart Tolle)
Tollen kuvauksessa ollaan kaiken haluamisen tuolla puolen. Vailla olemisen tunne puuttuu.
Vertailevaa kateutta ei näy missään. Kaikki se mitä päivittäin koemme, on poissa.
Tekemisen ja omistamisen vaihtaminen "pelkkään" olemiseen tuntuu huimalta hypyltä, koska
näennäinen turvallisuuden tunne katoaa.
Neuroottinen tekeminen on karkottanut surun ja epätoivon tunteet. Omistaminen on luonut
kuvitelman rakastavista vanhemmista, jotka suojelevat kärsimykseltä.
Meistä ei ole tullut tyytyväisiä, vaikka kykenemme tyydyttämään lähes kaikki tarpeemme.
Miksi? Kaipuu olemisen autuuteen voi olla oikea vastaus.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti