"Nykyihmisen pysäyttää ainoastaan yksi radikaali uutinen ja se pysyy aina samana: kuolema."
(Walter Benjamin)
Välinpitämättömyys loppuu siinä kohtaa missä kuolema astuu omille varpaille. Voimme olla
tympääntyneitä elämään, eikä mikään tunnu miltään, muuta heti kun saamme tiedon, että
elämä on ehkä tullut tiensä päähän, alamme käydä "kauppaa".
Elämä näyttäytyykin nyt niin tärkeänä ja loistavana mahdollisuutena, että pyydämme "lisäaikaa", koska muuten kaikki jää kesken. Vetoamme myös siihen ettemme ole edes ehtineet elää.
Sanomme, että täällä on niin paljon nähtävääkin, kuten nuo kukkaset tuossa kiven juurella, ja
miten kauniilta näyttääkään koivun vaalea runko, sen vihreä latvus.
Annamme ymmärtää, että haluamme jäädä, koska emme ole ehtineet osoittaa rakkauttamme
hänelle - heille, jotka ovat meitä rakastaneet.
Viimein huudamme, että tämä on epäoikeudenmukaista, kaiken maailman hunsvotit saavat elää
ja minun täytyy kuolla.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti