"Kuvaavaa on, että saapuessaan Suomussalmelle ja ilmoittautuessaan Ryhmä Suden esikun-
nassa Mandelin oli ollut humalassa. Läsnä olleen tiedustelu-upseerin mukaan juopunut
jääkärieverstiluutnantti oli luullut tulleensa tuoduksi Rovaniemelle! Siihen nähden, että
Mandelinin joukkojen oli määrä hyökätä jo seuraavana päivänä, tilanne oli suorastaan surku-
hupaisa."
Lasse Laaksonen
Viina hermot ja rangaistukset
Sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918-1945
Docendo Oy 2017
Poikkeuksellista sota - ja sotilashistoriaa, näin voi hyvällä syyllä todeta Lasse Laaksosen massii-
visesta teoksesta. Kirjaa lukiessa alkaa ihmetellä, että oliko rintamalla ainuttakaan psyykkisesti tervettä johtajaa? Alkoholiongelmaisia ylimmän tason upseereita ja mielivaltaisia päällystön
edustajia, sellaista väkeä kirjan sivuilla oikein vilisee.
Eräs mielenkiintoisimmista hahmoista on kenraalimajuri Wallenius, joka sotkeentui lapuanliik-
keen hämäräperäisiin kapinahankkeisiin. Walleniusta luonnehditaan huomionhakuiseksi persoo-
naksi, joka nautti esilläolosta. "Kenraalimajuri pullisteli mielellään lehtien palstoilla."
Wallenius joutuu toimistaan tilille ja hänet noutaa teoistaan vastaamaan kenraalimajuri Malm-
berg: "Wallenius siirtyi Malbergin autoon, jossa oli eväänä väkijuomia. Matka jatkui kohti
Helsinkiä. Pääkaupunkiin päästessään kenraalit olivat jo tukevassa humalassa." Erinäisten
mutkien jälkeen Wallenius päätyi etsivän keskusosastoon. Wallenius erotetaan armeijasta
epäiltynä presidentti Ståhlbergin kyydityksestä.
Mutta tapaamme hänet jälleen Viipurinlahdella ja taas vaikeuksissa. "Epäselvyydet kenraalin
henkilökohtaisessa johtamisessa olivat ylittäneet ylipäällikön sietokyvyn. Wallenius oli ollut
useaan otteeseen tavoittamattomissa, ja viitteitä hänen holtittomasta alkoholinkäytöstään oli
tihkunut eri tahoilta."
Jätettäköön Wallenius tässä kohtaa, koska kirja on pullollaan muutakin mielenkiintoista. Yksi
silmiinpistävä ja huomiota herättävä asia liittyy luonteenpiirteiden kuvailuun. Esimerkkejä:
Eversti Berg - "Puutteellisuudet toiminnassa aiheutuvat heikosta, passiivisesta ja tarmokkaita
otteita kaihtavasta luonteesta." Majuri Varko - "Häntä pidettiin itsekeskeisenä, omapäisenä
ja herkästi loukkaantuvana upseerina." Eversti Lagus - "Sosiaaliset taidot olivat olemattomat.
Seuraihmisenä vähäpuheinen ja tyly. Käskevän vaativa. Vastuuntunnossaan useasti kylmä-
kiskoinen. Puhuttelutapa useasti ärtyisä ja töykeä."
Kenraalimajuri Aaro Pajari, kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, saa sotilaallisista
ansioistaan kehuja, kuten moni muukin, mutta luonteenpiirteet kuvautuvat negaation kautta:
"Vaikea luonne, erityisen viehtynyt itsensä korostamisesta. Egoisti, oikukas reaktioissaan."
Eversti Reino Hallamaa - "Itseensäsulkeutunut, jyrkkä, häikäilemättömän itsekäs ja omanvoitonpyyteinen sekä julma ja raaka, joskus päissään jopa eläimellisyyteen
saakka, mitä pahensi se, että hän on tavattoman kiivas. Samalla hän on arka itsestään ja
maineestaan."
Mannerheim: "Hän käytti itse alkoholia huomattavia määriä päivittäin eikä tavoistaan tinkinyt."
Lasse Laaksosen kirja paljastaa sen, minkä aiempi sotahistoria pyrki salaamaan. Sankarillisiksi
kuvailtuja ylemmän upseeriston edustajia voidaan tarkastella myös inhimillisten heikkouksien
valossa, joidenkin osalta voitaisiin aivan hyvin ottaa huomioon jopa sairauden määritelmä, joka
pätee ainakin alkoholin käytön suhteen.
Laaksonen on kirjoittanut historiallisen teoksen, joka "inhimillistää" sotahistorian.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti