tiistai 13. maaliskuuta 2018

Kirja: joka vie kuolemanportille.

"Yhteneväisiä toistuvia piirteitä kuolemanrajakokemuksissa ovat valo, hyvänolontunne, univer-
saali rakkaus, kokemukset tunnelista, kohtaamisista yliluonnollisten hahmojen tai edesmen-
neitten omaisten kanssa sekä paluun valintatilanne."


PORTILLA
Suomalaisia kuolemanrajakokemuksia
Miia Kontro
Atena Kustannus 2018


Miia Kontron kirjasta löytyy kuolemanrajakokemuksen omaavien kertomuksia ja tutkijoiden
arvioita kyseisestä ilmiöstä. Kirja johdattaa lukijansa ikuisen mysteerin äärelle.


"Lähdin menemään pitkin tunnelia, jonka päässä näkyi valoa. Muistan sen hyvin, koska kaikki
kivut loppuivat ja lähdin leijailemaan." Tämä kuusitoistavuotiaana koettu kuolemanrajakokemus
on yhä kirkkaana mielessä kertojalla, joka on 58 vuotias. Kuolemanrajakokemukset ovat hyvin
voimallisia, se käy ilmi tässä ja seuraavassakin tarinassa:


72 vuotias, Matti muistelee: "Sain 26 vuotiaana hengenvaarallisen sairauskohtauksen. Koin
kuolemanrajakokemuksen sillä tavalla, että erkaannuin ruumiistani ja näin, kun minua vietiin
leikkauspöydälle. Kokemus oli autuas. Lämmin. Ihana. Avara. Pehmeä."


Kuolemanrajakokemuksia on yritetty määritellä ja selittää tutkimusten avulla. Miia Kontro
esittelee psykologian professori Kenneth Ringin näkemyksiä. Ring mittaa kuolemanraja-
kokemuksen syvyyttä viidestä eri tasosta koostuvalla asteikolla: ensimmäisellä tasolla henkilö
tuntee rauhaa ja tyytyväisyyttä, toisella tasolla henkilö kokee irtautuvansa ruumiistaan, kolman-
nella tasolla henkilö siirtyy pimeyteen, neljännellä tasolla hän näkee valon ja lopulta viiden-
nellä tasolla hän tuntee siirtyvänsä valoon.


Kuolemanrajakokemus on hämmentävä, kaiken tavanomaisen yläpuolelle nouseva ja suuria
tunteita herättävä kokemus, kuten seuraavastakin käy ilmi: "Mutta uskomaton kokemus se
oli, aivan uskomaton kokemus. Ja se ilo - se oli ihan uskomaton! Mutta mistä se suunnaton
ilo tuli?"


Kuolemanrajakokemus jättää myös pysyviä jälkiä, joita kuvataan Kontron kirjassa muun
muassa tähän tapaan: "Kuolemaa ei tarvitse pelätä, se suorastaan kutsuu luokseen kauneudel-
laan." Ja vielä näinkin: "Kuolemanrajakokemuksesta on seurannut se, että rakastan elämää.
Tämä elämä on tarkoitettu meille elettäväksi ja nautittavaksi. Elämästä saa nauttia!"


Myös kirjan lukijaan jää pysyviä jälkiä, jotka jokainen kokee omalla tavallaan, mutta yksikään
kirjaa lukeva tuskin palaa "entiselleen". Rationaalinen maailmankuva saa särön, joka ei ole
korjattavissa. Miia Kontron kirja avaa väylän henkiselle kasvulle.


                                                                                                         Markku Laitinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti