Häpeästä

Paavo Kettunen kirjoittaa häpeäkokemuksesta: Häpeässä huomio kiinnittyy ihmisen persoonaan
eri tavoin kuin syyllisyydessä. Syyllisyys on syyllisyyttä tekemisistä, häpeä sisäistyy osaksi
ihmisen persoonallisuutta. Syyllinen kokee "olen tehnyt väärin", kun taas häpeissään olevan
perustunto on "olen kelpaamaton, mitätön, kukaan ei välitä minusta". Syyllisyydessä "sisäinen
tuomari" tuomitsee, häpeässä "sisäinen silmä" näkee huonouteni. Syyllisyydessä sisäinen ääni
sanoo "olet tehnyt pahaa, tee parannus!" Häpeässä sisäinen ääni sanoo "olet huono, sinusta ei
ole mihinkään!"


Häpeäidentiteettiä Kettunen kuvailee seuraavasti: Kun ihmisen pohjimmainen käsitys itsestä ei
perustu merkityksellisyyteen ja arvostukseen, vaan arvottomuuteen ja mitättömyyteen, hänelle
on rakentunut häpeäidentiteetti. Silloin hän uskoo syvällä sisimmässään olevansa tarpeeton.
Hänellä on tunne, että häntä on mahdotonta hyväksyä ja rakastaa. Tällöin kysymys ei ole
ohimenevästä häpeän tunteesta, vaan jatkuvasta elämänasenteesta.


Lähteet: Paavo Kettunen
Häpeästä hyväksyntään
Kirjapaja 2014