"Kasvata lapsista - omista ja muiden - parempia ihmisiä kuin itse olet, niin silloin olet jo
varmasti tehnyt oman osasi ja voit kuolla rauhassa ja hyvillä mielin." Näin kirjoittaa Jari
Ehrnrooth kirjassaan: Toivon tarkoitus (Kirjapaja 2014.)
Ehrnroothin näkee ajassamme uhkakuvan, joka meidän kaikkien tulisi huomioida: "Todis-
tamme vuosituhantista onnettomuutta, kun elämän lakia luonnostaan rakastava turmeltu-
maton lapsi saa käteensä älypuhelimen ja löytää sieltä julmuutta, kieroutta, vahvemman
valtaa ja voitontahtoa palvovan taistelupelin, joka koukuttaa hänen aivonsa ja luo maailman-
kuvaa, jonka varassa hän alkaa tulkita sisältään kumpuavaa kysymystä: miten minun tulisi
elää ja suhtautua toisiin ihmisiin."
Hän ei myöhemminkään hurraa teknologian kehitykselle, vaan jatkaa äskeiseen liittyen: "Ja
mitä teknologiseen kehitykseen tulee, niin juuri Suomessa on ylpeilty sillä, että maassamme
keksittiin ne mobiililaitteet, joiden avulla pienet lapsetkin voidaan nyt alistaa riippuvaisiksi
tästä tyhjyyttä tyhjyydellä täyttävästä elämänmuodosta, joka pakottaa ihmiset mukana kul-
kevan näyttöruudun orjiksi."
Ehrnroothin kiukun voi suorastaan aistia, kun hän sanoo näin: "Näyttöruudun ääreen naulitut
lapset ovat kyynisesti luotujen mielikuvitustuotteiden - fantasiasarjojen ja - pelien - välttä-
mättömyyden palvelijoita. He voivat osallistua merkitystodellisuuden täydentämiseen vain
sen ehdoilla. Peliruudun ääressä heidän mielikuvituksen vapautensa on yhtä aitoa kuin
auringonpaiste solariumissa."
Miksi hän "provosoi" ja "synkistelee"? Avainsana on kulttuurievoluutio. Keitä me olemme
ja mihin pyrimme? Millaiseen tulevaisuuteen lapsemme kasvavat?
Tämän hetkinen tila näyttäytyy Ehrnroothille moraalisena rappiona: "Oikeamielisyyden,
fyysisen terveyden, henkisen kirkkauden, tieteellisten ja taiteellisten harrastusten sijasta
suuret massat ovat käyttäneet vapautta ja aineellista hyvinvointia itsekeskeisen piittaamat-
tomuuden, elintapasairauksien, päihteiden, juorujournalismin ja väkivaltaviihteen tantereilla
mellastamiseen."
Ehrnrooth "pahoittelee" sitä, että "ihmiset, joilla on kaikki aineellisen hyvinvoinnin edelly-
tykset toimia moraalisesti oikein, kohtelevat lapsiaan ja toisiaan huonosti ja arvottomasti,
laiminlyövät oikeamielisyyden, rakkauden ja sivistymisen velvollisuudet niin vanhempina
kuin puolisoina, ystävinä, työtovereina ja naapureina."
Hän asettaa meille vielä kysymyksen: "Mitä sinä teit tänään kulttuurimme edistämiseksi
kohti oikeaa suuntaa, kohti oikeamielisyyttä, ikuista rauhaa, kauneutta, totuutta, hyvyyttä?
Mitä teit?"
Ehrnrooth sanoo painokkaasti, että: "Me olemme täällä kehittyäksemme paremmiksi
ihmisiksi, jotta seuraava sukupolvi voisi kehittyä vielä paremmaksi."
Voisi sanoa, että Jari Ehrnrooth patistaa meitä kohti vastuullisuutta. Lukija joutuu luokalle
tekemisistään ja siitä mikä on jäänyt tekemättä. Hän herättää meissä kaipuun hyvyyteen ja
sielunrauhaan.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti