maanantai 15. tammikuuta 2018

Kuljemme kohti tuntematonta.

"Ihminen on mitätön ja vaihtuva elämänpiste mitättömällä ja vaihtuvalla maanpinnalla
avaruuden äärettömyydessä, ja ihmisen teko on hupenevaa varjotekoa, joka tekemisensä
jälkeen on olematon kuin yöllä nähty uni. Ei ihminen mitään pysyvää voi tehdä pysymättömällä
maanpinnalla, ja joutavasti ilmaan haamuiltua leikintekoa on ihmisen vakavinkin teko."
                                                                                                                  (Volter Kilpi)


Ylläolevat ajatuksensa Volter Kilpi kirjoitti 1900-luvun alkupuolella. Sanoma on raamatullinen
ja filosofinen. Ihminen on aina joutunut pohtimaan olemassaolonsa merkitystä.


Mitä virkaa minulla on täällä loppumattomassa avaruudellisessa kaikkeudessa, maapallolla,
joka on mitätön osa mittaamatonta "jotain" mitä emme vielä käsitä.


Emme uskalla edes ajatella kuinka mitättömiä olemme, leijailemme tähtisumussa, eikä maailmankaikkeus piittaa kohtalostamme. Silti yritämme tärkeillä, pöyhkeilemme ja haluamme
lyödä laudalta muut saman tien kulkijat.


Eikö meidän tulisi pikemminkin kulkea käsi kädessä, koska kaikki olemme täällä "kosmisessa"
yksinäisyydessä ja kuljemme kohti tuntematonta.


                                                                                                                Markku Laitinen





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti