"Jatkuva ahdistus, masennus, tyhjyyden tunne, tai tarkoituksettomuuden tunne, tai ruumiilliset
selittämättömät oireet kertovat, että jotakin tärkeää henkilökohtaista on kertomuksesta
kadotettu ja se pyrkii nyt mukaan hinnalla millä hyvänsä. (Pekka Impiö/Tor-Björn Hägglund)
Yritin aina etsiä ulkopuolisia syitä loputtomalta tuntuvaan ahdistukseeni, jännittämiseeni ja
fyysiseen oireiluuni. Se ei tuottanut tulosta, masennuin ja lopulta sairastuin nivelreumaan.
Olin taivaallisen tietämätön ristiriidoista sisäisen ja ulkoisen välillä. Moitin näkyvää maailmaa
ja tulin yhä tuskaisemmaksi. Missään ei ollut mieltä, eikä mikään innostanut.
"Ojan pohjalle" vaivuttuani löysin "aarteen", ymmärryksen siitä, että on käännettävä katse
sisään päin ja etsittävä sieltä vastauksia.
Pitkäaikainen, psykodynaaminen terapiajakso, sekä "hullun lailla" lukeminen avasivat monta
ovea, joiden takaa löytyi "mörköjä", joihin tutustumalla moni asia valkeni.
Onneni oli myös se, että löysin sellaisen toverin, joka "ryömi samaa ojaa pitkin" ja oli halukas
oppimaan, kuten minäkin.
Ei pidä kuitenkaan luulla, että kaikki olisi tullut jotenkin valmiiksi saakka jossain vaiheessa.
Ei, sillä tämä on elämänpituinen matka.
Elämä tuntuu kuitenkin huomattavasti rikkaammalta, kun "torjutut" muistot ja niihin liittyvät
tunteet saavat välillä tuulettua näkyvillä.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti