Vapaiksi kaikista murheista!

"Kysytkö, missä paikassa joudut virumaan kuolemasi jälkeen? Siellä, missä lepää kaikki
syntymätön."  (Seneca)


Miksi me kävisimme suremaan menetettyä nuoruutta ja minkä tähden murehtisimme sitä,
että kuolema lähestyy meitä?


Michel de Montaigne  (1533-92) pohtii esseitä kokoelmassaan näin: "Hyppäys huonosta
olosta olemattomuuteen ei ole niin suuri kuin suloisesta ja kukoistavasta elämästä vaivalloi-
seen ja tuskalliseen elämään."


Omaa kuolevaisuuttaan murehtiville Montaigne huudahtaa: "Miten tyhmää onkaan murehtia,
kun olemme siirtymässä vapaiksi kaikista murheista!"


Montaigne antaa vielä Lucretiukselle puheenvuoron: "Elämästä kyllälti saaneena miksi et
poistu siitä kuten pitovieras pöydästä?"


                                                                                                                  Markku Laitinen