-herkkyys tunnistaa muiden tunteita ja tarpeita
-huoli muiden tarpeista ja hyvinvoinnista
-omien tarpeiden sivuuttaminen ja alistaminen muiden tarpeille
-vaikeus pyytää apua ja puolustaa itseään
-vaikeus luottaa ja turvautua toisiin
-alttius muiden hyväksikäytölle
-alttius jäädyttää omia tunteita
-kiltteys, tunnollisuus ja avuliaisuus
-hoivaaminen, huolehtiminen ja huolestuneisuus
-sitkeys, sisu ja pitkäjänteisyys
-vastuun- ja velvollisuuden tunne
-työteliäisyys ja omasta nautinnosta tinkiminen
-taipumus itsensä uhraamiseen hyväksytyksi tulemisen tarpeessa
-taipumus itsensä häpeämiseen tunnetuen puutteessa
-kyky kannatella ja katsoa asioita kokonaisuuden kannalta
Edellä mainitut ovat lunastaja-identiteettiä luonnehtivia piirteitä. Lunastaja-identiteetin "äiti" on
Sari Näre, joka antaa tällaista lisävalaistusta asiaan:
"Sodan aikana lasten turvattomuuden tunne korostui epävarmoissa ja muuttuvissa olosuhteissa.
Tärkeisiin hoivaajiin liittyvien erokokemusten ja vanhempien menetysten myötä omakin
olemassaolo tuli uhatuksi. Näin elämässä tuli varmistaa oman olemassaolonsa oikeutus, mikä
korostuu erityisesti sotaorpojen tilanteessa. Tämä johtaa tarpeeseen lunastaa hyväksyntää
itselle, jolloin identiteetistä tulee muiden tarpeille alisteinen."
Hän jatkaa vielä tähän tapaan: "Lunastaja-identiteetin sisäinen ristiriita on siinä, että yhtäältä
on joutunut pärjäämään omillaan ja luottamaan vain itseensä, ja toisaalta kaipaisi varmennusta
hyväksytyksi tulemiselle. Yhtäältä tarvitsisi läheisyyttä, mutta toisaalta on varuillaan hylätyksi
tulemisen pelossa. Elämä voi mennä tämän ristiriidan sovittelussa."
Tämän jälkeen kuuluu kysyä: Kuinka moni meistä sodanjälkeisten sukupolvien edustajista
tunnistaa itsessään lunastaja-identiteetin piirteitä? Onko tässä kyseessä ylisukupolvinen
"vamma?".
Lapsuuden kokemuksilla on suuri merkitys, se käy ilmi myös Sari Näreen tutkimuksista. Itse
kukin voi "haavoittua" omalla tavallaan, mutta pohjalla on aina samansuuntaisia tekijöitä ja
yksi merkittävimmistä on turvattomuuden tunne.
Lunastaja-identiteetin voimme jättää taaksemme vain, jos uudet sukupolvet kykenevät
lyömään "ketjun poikki", eli lakkaavat toistamasta niitä kasvatuksellisia virheitä, joihin heidän edeltäjänsä ovat tahtomattaankin sortuneet.
Markku Laitinen
Lähteet: Suomen lapset sodassa (lehti)
WSOY 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti