"Ympäristönkäyttömme olisi tasapainossa ympäristön tuoton kanssa, jos meillä olisi reilut
puolitoista maapalloa; kiinalaisten kulutustasolla telluksia tarvittaisiin kaksi, saksalaisten yli
kolme ja yhdysvaltalaisten viisi. Kuolevan solun lailla poltamme loppuun alustaa, joka pitää
meidät kiinni elämässä."
Maria Katajavuori
Kuoleman ja elämän kysymys
Miten yksilöt, lajit ja yhteiskunnat altistavat itsensä tuholle
Atena Kustannus 2018
Maria Katajavuori on kirjoittanut laajan teoksen, jonka pohjaväre löytyy hänen omasta
innostavasta ideologiastaan. Äänessä on ympäristöaktivisti. Kirja tarjoaa monitahoisen, hengästyttävän tutkimusmatkan, eikä lukija palaa tältä matkalta entisenlaisena.
"Nykyihminen on tumpelo ja kaulaansa myöten sonnassa, tarkemmin sanottuna mikro-
muovisilpussa, ydinjätteessä, metalliromussa, lääkejäämissä.." Katajavuoren lista jatkuu
vielä paljon pitemmälle, mutta jatketaan tästä:
"Olemme käynnistäneet ensimmäisen eliölajien massakadon 65 miljoonaan vuoteen, ja
maapallon kuudennen sukupuuttoaallon ensimainingit lyövät vaahtopäinä rantaan satojen
kadonneiden lajien viikkovauhtia, kolmesta viiteen lajia tunnissa."
Katajavuori huokaisee, että meneillään näyttää olevan jotakin äärimmäisen merkillistä.
Ihminen ajaa antaumuksellisella vimmalla, miltei rituaalinomaisella kiihkolla eteenpäin
tapahtumakulkuja, joita kukaan ei toivo ja joiden päätepistettä osataan jo odottaa kammok-
suen.
Katajavuoren esiin nostamat metsien hakkuut paljastavat sovittamattoman ristiriidan:
"Suomessa hakataan parhaillaan viimeisiä suojelemattomia, uhanalaiselle lajistolle
elintärkeitä, hiilivarastoina toimivia aarniometsiä biotalouden nimissä, sillä ilmasto-
tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan kotimaista uusiutuvaa energiaa."
Kauempaa löytyy vielä räikeämpi esimerkki: "Indonesian palmuöljyviljelmistä suuri osa
sijaitsee soilla, joiden on arvioitu vapauttavan 10-30 tonnia hiilidioksiinia palmuöljy-
tonnia kohti, vaikkei mukaan laskettaisi lainkaan vääjäämättömissä turvepaloissa synty-
viä päästöjä."
Katajavuori toteaakin, että kaikki tuotantovaiheet mukaan luettuna monet biopolttoaineet
aiheuttavat suuremman kasvihuonevaikutuksen kuin perinteinen bensiini.
Todellisuus on karu myös sopimuksien ja lupausten rintamalla: "Kaikkiaan YK:n kansain-
välisten päästövähennyslupauksien valossa paistattelevat valtiot suunnittelevat avattavaksi
yhteensä 2440 uutta hiilivoimalaa. Samat kädet, jotka allekirjoittivat ympäristösopimuksia,
kättelevät teollisuudenalojen edustajia yli fossiilisten energialähteiden kauppakirjojen."
Katajavuoren valtiovaltakritiikki saa tässä jatkoa: "Sen sijaan, että valtiovalta nousisi yhtiö-
valtaa vastaan, maat ovat liittoutuneet ekonomisten instituutioiden kanssa. Valtiot puolusta-
vat monissa suhteissa innokkaammin kaupallisten luonnonvarojen omistusoikeuksia kuin
ihmisten oikeuksia puhtaaseen ympäristöön."
Katajavuori ei säästele sanojaan ja suuttumus melkein näkyy, kun hän puuskahtaa: "Me
panemme uskomme vinksahtaneeseen markkinamekanismiin, talouskasvuun ja inno-
vaatioiden autuuteen, ja resurssienkäyttömme kulkee päin helvettiä."
Maria Katajavuori "hutkimisen" lisäksi myös tutkii. Lähes kaikki, koko elollisuuden kirjo
on läsnä hänen kirjassaan. Tämän lisäksi lukija saa osallistua filosofiseen pohdintaan. Ehkä
pitkäksi venähtäviä "biologian oppitunteja" olisi voinut harkiten karsia, muuten kirja kyllä
vie lukijan mukaansa.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti