Jos olet aamulla varhain saanut istua "unihiekkaisten" lasten kanssa sohvalla, kylki kyljessä, niin
olet onnekas. Olet hetken aikaa "tunteva ihminen" ilman mitään osoittamista, näyttämistä tai
pätemisen tarvetta. Saat tuntea merkityksellisyyttä, sinun tehtäväsi on turvata tämä hetki. Lapset osoittavat sinulle ansaitsematonta luottamusta.
Pienet paljaat varpaat peittelet huolellisesti päiväpeiton uumeniin. Rutistat lapset hellävaroen
kainaloosi ja tovin kuluttua saat kuunnella "lapsenkielistä elämänfilosofiaa", kysymyksiä jotka
saavat sinut hämilleen, päättelyjä joihin et itse enää kykene (koska olet kadottanut lapsenmieli-
syytesi), ja tarkkoja huomioita myös sinusta itsestäsi.
Mielesi täyttää lähes "sietämätön hyvän olon tunne", jota vielä "elossa" ollessasi kutsuit
rakkaudeksi, onnellisuudeksi ja vähintäänkin suureksi kiintymykseksi. Olet saanut lapsilta
korvaamattoman lahjan. Sinä elät taas. Kiitä heitä, niin minäkin teen.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti