Psykologinen turvallisuus: Kokemus siitä, että on turvallista tuoda esiin omat mielipiteensä ja
uskaltaa epäonnistua ilman naurunalaiseksi joutumista. (Kirjasta: Myötätunnon mullistava voima)
Sama asia on ollut mielessäni, kun päähäni pälkähti aikoinaan tämä lause: Ryhmä on ryhmä
vasta sitten, kun sen sisällä voi turvallisesti olla tyhmä.
Innostunut ja kokeilunhaluinen lapsi kysyy "tyhmiä", puhuu "typeryyksiä" ja tekee "lapsellisia"
juttujaan lainkaan hätkähtämättä, kunnes hänet nolataan. Lapsi altistetaan häpeälle ja samalla riistetään luovan oppimisen mahdollisuus.
Suomessa tällaisella kulttuurilla on pitkät perinteet. Toisenlaisista kulttuureista saapuneet vaihto-
oppilaat ovat aina ihmetelleet esimerkiksi sitä, miksi suomen kouluissa nauretaan sille, joka
vastaa väärin, tai uskaltautuu kysymään "tyhmän" kysymyksen.
Me opimme jo hyvin varhain olemaan "varpaillamme", pidämme suun kiinni, ettei meitä leimat-
taisi tyhmiksi, tai ettemme joutuisi naurunalaisiksi. Jätämme kysymättä opin kannalta tärkeitä
kysymyksiä.
Nolatuksi tuleminen ja naurunalaiseksi joutuminen ovat ainakin olleet, jos eivät ole vieläkin,
aiheellisia pelkoja myös työpaikoilla.
Epäonnistumisen pelko juontaa juurensa edellä kuvatuista kokemuksista, myös huono itsetunto
ja vähäinen omanarvontunto voivat olla joiltakin osin noihin kokemuksiin liitettävissä.
Ei meidän tarvitse ollenkaan ihmetellä, että jännitämme, olemme epävarmoja, ja alamme elää "varovasti", kuin piilossa ollen. Elämän "eväämme" ovat tapakulttuurimme mukaiset.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti