Jotkut rakastavat julmuutta.

"Uutisissa kerrotaan kidutuksista tai verilöylyistä, ja me tunnemme helpotusta kun siirrytään
käsittelemään poliittisia skandaaleja tai urheilua. Me sivustakatsojat käännämme katseemme.
Torjumalla kaikki hirmuteot ylläpidetään illuusiota, että maailma on perimmiltään siedettävä
paikka. Kuitenkin on lähes varmaa, että lukiessanne tätä lausetta jossakin ihmisiä tapetaan ja
kidutetaan."


Dubaissa on salaisen poliisin päämajassa selli, missä on:
karmaisevan tehokkaat äänentoistolaitteet ja "valkoista kohinaa" synnyttävä laite, joka tuottaa
ääntä sellaisella - 11 hertsin - taajudella, että ihmiskeho lopulta hajoaa. Tuon melulaitteen
kanssa vilkkumaan on tahdistettu salamavalo, sekin säädetty 11 hertsin taajuudelle. Näiden
yhteisvaikutuksesta kuka tahansa selliin pantu muuttuu hetkessä kiljuvaksi avuttomaksi
armonanojaksi.


Tämän kidutuskammion asentaneen brittifirman edustajien on kuultu kutsuneen sitä
"naurutaloksi".


Jotkut rakastavat julmuutta. Emotionaalisesti vajavaiset ihmiset tehostavat itseään alistamalla
ja kohtelemalla muita julmasti. Lisäksi julmuutta hillitsevät moraaliresurssit on mahdollista
vaientaa, kertoo Jonathan Glover kirjassaan Ihmisyys, 1900 - luvun moraalihistoria.


Yhdysvaltain merijalkaväen everstiluutnantilta kysyttiin, miltä tuntui katsella Kuwaitissa olevia
irakilaisjoukkoja lentokoneesta. Hän vastasi: "Se on sama kuin sytyttäisi yöllä keittiöön valot
ja katselisi kuinka torakat lähtevät vipeltämään ... Ne on vihdoinkin saatu paikkaan, jossa
voimme tappaa ne."


Glover haluaa kuitenkin huomauttaa, että: "Kun sotaa johdetaan etäältä käsin, psykologinen
tilanne on erilainen. Kunnioitukseen ja myötätuntoon liittyvät esteet on myös helppo sivuuttaa.
Sotatoimien johtajat ovat kaukana kuolevista. Nöyryytyksiä ei nähdä. Myötätunto on mini-
maalista."


Gloverin mielestä joukkomurhaan osallistuvan on helpompi pitää itseään lempeänä ja
humaanina henkilönä, jos kauheuksilla ei näytä olevan kovin paljon tekemistä hänen itsensä
kanssa.


Stalinin tyrannian aikana murhattiin huomattavasti enemmän ihmisiä kuin natsien leireillä.
Maon uhreja on vielä enemmän. Pol Pot tappoi huomattavasti suuremman osan maansa
väestöstä kuin Hitler. Glover pitää kuitenkin Hitlerin tarkastelua "syvimpään synkkyyteen
katsomisena".


"Minun kasvatuskeinoni ovat kovia. Heikot osat pitää vasaroida pois. Minun teutonisen
veljeskuntani linnoituksessa kasvaa nuori sukupolvi, jonka edessä maailma tulee tärisemään.
Tahdon nuorison olevan väkivaltaista, komentelevaa, pelotonta ja julmaa. Heidän on
pystyttävä kestämään tuskaa. Heissä ei saa olla mitään heikkoa tai herkkää."  (Hitler)


(Hitlerin isä kasvatti lapsiaan julmalla ja väkivaltaisella tavalla)


Ote juutalaisvastaisesta propagandasta: Biologiselta kannalta tarkasteltuna hän vaikuttaa aivan
normaalilta. Hänellä on kädet ja jalat sekä jonkinlaiset aivot. Hänellä on silmät ja suu. Mutta
oikeasti hän on aivan eri olento, hirvitys. Hän ainoastaan näyttää ihmiseltä, ihmisen kasvotkin
hänellä on, mutta hänen mielensä on alhaisempi kuin eläimen. Tässä olennossa velloo valtoi-
menaan karmaiseva kaaos, pelottava tuhovimma, primitiiviset halut, ylittämätön pahuus,
epäsikiö, ali-ihminen.


Goebbels kirjoitti, että hänellä oli "tarpeeksi rohkeutta tuhota, murskata nauraen se, mitä
joskus pidimme pyhänä, kuten perinteet, kasvatus, ystävyys ja inhimillinen rakkaus."
Eichmann sanoi viiden miljoonan valtion vihollisen tappamisen suoneen hänelle niin suuren tyydytyksen, että hän voisi sen takia hypätä hautaansa nauraen.


Jonathan Glover esittelee meille myös atomipommin syyt ja seuraukset. Euroopan viimei-
simmän sodan (entisen Jugoslavian) julmuudet.


Ja jostain tämän kaiken kauheuden keskeltä hän löytää pieniä valonpilkahduksia, inhimillistä
elämää.


Lähteet: Jonathan Glover: Ihmisyys, 1900-luvun moraalihistoria.
Suomen Rauhanpuolustajat, Like Kustannus 2003


                                                                                                                       Markku Laitinen