"Elämässä mikään ei ole onnettomuutta sille, joka on ymmärtänyt että elämän menettäminen
ei ole onnettomuus, vaan osa maailmankaikkeuden järjestystä, osa maailmaa elämää.
Kuolemalta on riistettävä outous, siihen on tutustuttava ja totuttava." (Montaigne)
Memento mori, ajattele kuolevaisuuttasi. Kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa. Elämä alkaa
vasta, kun oivaltaa syvällä sisimmässään, että aikaa on vain rajallinen määrä.
Kuolema kulkee vierelläsi, mutta kuten joku on sanonut: se ei ole vielä koskettanut sinua, ole
siis huoletta, nauti elämästäsi.
Jonain päivänä "käsi laskeutuu olkapäällesi" ja silloin on oltava valmis kuin munkit aikoinaan,
jotka piispa Amboriuksen mukaan nähdessään kuoleman olevan lähellä lopettivat syömisen,
pyysivät toinen toisiltaan anteeksi, kävivät ehtoollisella ja sitten kuolivat pois valmistautuneina
seuraavaan vaiheeseen iankaikkisuudessa.
Shakespeare kulkee samoilla vesillä:
Niin kaunista ei mikään elämässään
Kuin elämästä lähtönsä; hän kuoli
Kuin ois kuolemaa hän harjoitellut,
Pois heittäin kallehimman kalleutensa
Kuin kalun joutavan.
Me tarvitsemme elämänkoulun, mutta tarpeen olisi myös kuolemankoulu.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti