"Machiavellilaiseen maailmankuvaan liittyy kilpailu, hierarkiat, pysyvien ja aitojen sosiaalisten
siteiden harvinaisuus, agressio, manipulaatio, teeskentely ja hallinta. Tällaiset yksilöt ovat
varsin tehokkaita muiden tunteita koskevan tiedon hyödyntämisessä. , ja sen avulla he nousevat
nopeasti ylemmäs sosiaalisilla hierarkioilla pönkittäen alati asemaansa Pintatasolla he voivat
vaikuttaa viehättäviltä ja välittäviltä - hauskoilta yrityspomoilta tai yliluotettavilta poliitikoilta -
mutta heidän motiivinsa on lopulta oman aseman ajaminen erilaisten teeskentelyn muotojen
kautta." (Elisa Aaltola)
Aaltola jatkaa: "Tällaista yksilöä voi kutsua myös nietzsceläiseksi, sillä kyseenomaisen klassikkofilosofin ajatuksia mukaillen hän pyrkii oman kyvykkyytensä, minuutensa sekä
valtansa kasvattamiseen keinoja kaihtamatta ja pitäen lopulta jonkinlaisena mielenheikkoutena
sitä, että pyrkisimme hierarkkisen, kilpailevan yhteiskunnan sijaan tasavertaiseen, moraalista
huolta ja myötäelämistä painottavaan yhteiskuntaan. Ohjeeksi nousevat egoistisen todellisuus-
käsityksen perusteemat: oma asema, indentiteetti ja valta suhteessa muihin."
Lähteet: Elisa Aaltola & Sami Keto
Empatia, Into Kustannus 2017
Politiikoksi aikovilta suorastaan vaaditaan kyseisiä ominaisuuksia. Politiikassa jo mukana
olevat näyttäytyvät kuvatun kaltaisina.
Poliittiset pyrkyrit käyvät imagokoulutuksessa, heidät "stailataan", heidän julkisuuskuvansa
muokataan "mukavammaksi, vetoavammaksi ja miellyttävämmäksi".
Mutta sisäiset ominaisuudet eivät muutu miksikään, narsistiset tarpeet, egoistiset päämäärät ja
vallanhalu ovat edelleen motivaation peruspilareita.
Tämän takia yhteiskuntammekin pääsuuntauksia ovat kilpailu, tehokkuus, raaka talousajattelu
ja lähes fasistinen kansalaisten arvottaminen, joka tuomitsee vanhukset, sairaat ja kaikki ne
joiden katsotaan olevan tuottamattomia. Empatia, myötäelämisen taito nähdään heikkoutena,
joka hidastaa taloudellista kasvua.
Me kansalaiset ajattelemme toisin, mutta äänestämällä valitsemme "ruoskanheiluttajat"
vallanpitäjiksi. Siihen on looginen peruste, arvomaailman edustajat harvoin hakeutuvat
politiikkaan. Jos he joskus sinne eksyvät, niin he palavat nopeasti loppuun, koska joutuvat omantuntonsa kanssa ristiriitaan.
Egonsa pullistamille "oikeille" poliitikoille näin ei käy. Joku onkin todennut : "Hänen
omatuntonsa on puhdas, se on käyttämätön."
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti