"Mutta sitten kun olemme yksin ja on yö ja niin pimeää ja hiljaista, ettemme kuule emmekä näe
mitään muuta kuin omat ajatuksemme, jotka lisäävät ja vähentävät elinvuosia, emme muuta
kuin pitkän rivin noita epämiellyttäviä tosiasioita, jotka armottomasti osoittavat, kuinka pitkälle
kellon viisari on edennyt, kun näemme vain tuon mustan seinän hitaan ja keskeytymättömän
lähestymisen, seinän, joka lopulta nielaisee kaiken, mitä minä rakastan, toivon, omistan, haluan
ja tavoittelen - silloin kaikki elämänviisaudet ryömivät piiloon, josta niitä on mahdoton löytää,
ja ahdistus laskeutuu unettoman päälle kuin tukehduttava peitto." (C.G.Jung)
Jungin kuvaus kuolemanpelosta hätkähdyttää. Tahallisen provosoiva kuvaus on tarkoitukseltaan hyväntahtoinen. Pyrkimyksenä on herättää meidät tähän hetkeen.
Ymmärrykseen, että olemme eläneet valheessa, ainoa asia, joka olisi ollut tärkeä on Rakkaus.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti