Vihapuheessaan ylittämätön oli "Iki-Kiantona" ja koko kansan korpikirjailijana tunnettu Ilmari
Kianto. Hän vaati Keskisuomalaisessa 12.4.1918 julkaisemassaan kirjoituksessa "punaruton"
myöhemmän leviämisen ehkäisemiseksi "susinarttujen" ampumista.
Oikeudenmukaisuuden ongelma
Toimittaneet: Matti Häyry - Tuija Takala - Johanna Ahola-Launonen
Gaudeamus 2018
Kirjasta: Oikeudenmukaisuuden ongelma, löytyy lukuisa joukko kirjoittajia, jotka peilaavat oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Sisällissodassa hävinneen osapuolen kokemukset
on eräs merkittävä aihepiiri, jota kirjassa käsitellään.
Koska punaiset olivat hävinneet sisällissodan, he joutuivat kokemaan voittajien ylenkatsetta
vuosien, jopa vuosikymmenten ajan. Tästä syystä epäoikeudenmukaisuuden kokemukset säilyi-
vät punaiseen puoleen kuuluvien muistissa katkerampina ja paljon pitempään kuin valkoisella
puolella, kirjoittaa Seppo Hentilä.
Hän kertoo, että kesällä 1918 noin 75 000 punavankia joutui odottamaan vankileireillä useita
viikkoja asiansa käsittelyä valtionrikosoikeudessa. Nälkä, kulkutaudit, lääkintähuollon puutteet
ja hygienian laiminlyönti mursivat vankien terveyden nopeasti ja kasvattivat tuonen satoa.
"Laillisuuden nimissä tapahtui itse asiassa suuri laittomuus: noin 12 000 ihmistä, osa täysin
syyttömiä, kuoli turhaan hallituksen ja armeijan käsiin."
Hentilän mukaan hävinneiden taholla syvintä katkeruutta aiheutti peittely, jota voittajat harjoit-
tivat salatakseen omat tekonsa. Peittelytarkoituksissa he myös liioittelivat vastustajan toimia,
valehtelivat, kärjistivät ja dramatisoivat.
Pertti Haaparanta puolestaan pohtii kansallisen ja kansainvälisen oikeudenmukaisuuden perus-
teita. Seuraavassa näkemyksessä on ajankohtaisuutta: "Yksilöiden valintojen ja vastuun mer-
kitystä on korostettu ja olosuhteiden merkitystä väheksytty tai jopa väitetty niiden olevan mer-
kityksettömiä."
Haaparanta ottaa esimerkin "yrittäjämystiikasta": Henkilökohtainen historia ei rajoita ketään,
jos vain yrittää - jos ei, saa kantaa itse vastuun. Sana "vaikea" on kielletty, sanaa "vaativa"
karsastetaan, yrittäjät "haastetaan".
Menneisyys voidaan antaa anteeksi, mutta menneisyys ei oikeuta mihinkään. "Erityisen hyvin
tämä näkyy puheessa, joissa ihmisiä syytetään "uhriutumisesta", jos heillä on otsaa vaatia
omiin olosuhteisiinsa viitaten tukea. Samalla heidät leimataan eli stigmatisoidaan, kirjoittaa Haaparanta.
Oikeudenmukaisuuden ongelmaa ei voi pohtia ilman filosofian läsnäoloa, se käy ilmi tässäkin
kirjassa. Lukuisat viittaukset ja lainaukset ovat "herkullisia", tässä esimerkkejä: Jos yhteiskun-
nassa vallitsee täydellinen yltäkylläisyys ja jokaisen ihmisen jokainen toive voidaan täyttää,
oikeudenmukaisuutta ei tarvita. Toisaalta jos yhteiskunnassa vallitsee syvä puute, oikeuden-
mukaisuutta ei ehditä edes miettiä. Jokaisella on kiire varmistaa oman ja läheistensä edun toteu-
tuminen. (Hume)
Filosofi Samuel Scheffleriltä on puolestaan lainattu tämä ajatus, joka liittyy poliittiseen mora-
lismiin: "Hyväosaiset pelkistävät huono-osaisuuden syyt huono-osaisiin itseensä ja pitävät
omaa hyväosaisuuttaan omana ansionaan. Tällaisesta näkökannasta voi seurata yksinkertais-
tava sanktioita ja yksilön omaa vastuuta äärimmilleen korostava tapa puhua esimerkiksi työttö-
myydestä, sairauksista ja köyhyydestä."
Kirjan nimi: Oikeudenmukaisuuden ongelma kertoo jo itsessään mistä on kysymys. Ei ole
aivan yksinkertaisen selvää mikä on oikeudenmukaista. Tarkastelukulma voi olla hyvinkin
"minäkeskeinen" ja näin ollen puolueellinen. Tätä kirjaa tutkailemalla näkökulma laajenee ja
ainakin minun silmäni avautuivat hieman enemmän raolleen.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti