Juha Siltala kirjoittaa: Julkinen keskustelu alkaa myös Suomessa kallistua samaan suuntaan
kuin Saksassa 1990-luvulla: Työtä ei synny, jos siitä pitää maksaa elantoon riittävä palkka.
Työttömyyskorvausta aletaan pienentää sen pitkittyessä, jotta tuettu halpatyö kelpaisi. Sammon,
Nordean ja UPM:n hallitusten puheenjohtaja pitää epärealistisena ajatusta, että omalla työllä
pitäisi elää. Jotta ihmiset ottaisivat vastaan mitä työtä tahansa, häneltä täytyy viedä vapaa-aika,
suosittaa työttömien pakolla aktivointia kannattava Juhana Vartiainen.
Mitä yhteiskunnassa tapahtuu, jos siirrytään halpatyömalliin, työhön, jonka palkalla ei tule toi-
meen? Siltala ottaa esimerkin: USA:ssa supermarketketju Walmartin suurvoitoista osa tulee
hallituksen kukkarosta: kun työantaja ei maksa elantoon riittävää palkkaa, veronmaksajien täy-
tyy kustantaa ruoka-apu ja terveydenhoito.
Eikö tässä ole kysymys tulonsiirrosta, tai vieläkin pahemmasta, suorasta tuesta yritykselle, jonka
toimintatapa on kyseenalainen? Palkan maksaakin valtio-veronmaksaja, eli käytännössä työn-
tekijä itse ja hyödyn korjaa sijoittaja-yrittäjä. On myös osoitettu, että kerääntyneet voitot saa-
tetaan vielä kierrättää veroparatiisien suojiin, eikä yhteiskunta näin ollen hyödy lainkaan.
Globaalit suuryritykset ja heidän vanavedessään muutkin ovat halukkaita ajamaan yhteiskuntia
kohti halpatyömallia. Palkka - ja verokilpailu on jo saatu aikaiseksi. Kysymys kuuluu haluam-
meko me tämän kaltaisen toimintamallin?
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti