"En tiedä, miltä näytän maailman silmissä, mutta omasta mielestäni tunnen olleeni vain meren rannalla leikkivä poika, joka silloin tällöin sai huvia löytäessään tavallista sileämmän kiven tai kauniin kotilon totuuden suuren meren levittäytyessä tutkimattomana edessäni." (Isaac Newton)
Me puurramme otsa kurtussa, leikin unohtaen, vakavamielisinä, ilman elämän tuntua, kuolemaa
peläten, onnettomina ja väsyneinä.
Päästä itsesi irti ja kuule mitä Anais Nin sinulle sanoo: Ja koitti päivä, jolloin/ tiukassa nupussa
pysymisen riski/oli tuskallisempi kuin kukkimisen riski.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti