"Kipeimmänkin surun kääntöpuoli on kaunis: suremme läheistemme kuolemaa siksi, että
olemme toisillemme tärkeitä."
Mari Pulkkinen
Surun sylissä
Suomalaisten kokemuksia menetyksestä
Kustantamo S&S 2017
Mari Pulkkisen kirjassa suru saa monenlaiset kasvot, Pulkkinen myös kyseenalaistaa mallit ja
teoriat joiden mukaan tulisi surra: "Ongelmallista erilaisissa teorioissa ja varsinkin vaihe-
mallissa on se, että niiden kautta on syntynyt painostava käsitys siitä, miten surun tulisi
edetä - ikään kuin olisi jokin oikea tapa surra."
Suru on hyvin yksilöllistä ja Pulkkisen mukaan "kokemus siitä, että edes lähimmät eivät käsitä
menetyksen kipua ja moninaisuutta, voi olla surevalle todella raskas ja herättää monenlaisia
vaikeita tunteita."
Surun moninaisuuteen voidaan liittää myös negatiivisten tunteiden läsnäolo, esiin nousevat
silloin katkeruus, viha, ja syyllisyys: "syyllisyyden tunne on sureville suomalaisille varsin
tavanomainen seuralainen. Intensiivisyydessään se vaihtelee häivähdyksestä musertavaan,
mutta syyllisyys on luonteeltaan jakamaton, surevaan itseensä kohdistuva ja käpertyvä
tunne. Äärimmillään se saa surevan jopa kyseenalaistamaan oman oikeutensa elää."
Äärimmäistä surua ja sen epäitsekkäintä muotoa edustaa lapsen kuolema, jolle vanhemmat
antavat "luvan" kärsimyksen tähden: "Suostumalla omaan suunnattomaan suruunsa vanhempi
voi valita lapselleen huonoista vaihtoehdoista paremman, kuoleman. On olemassa kärsimystä,
joka on omaa surua suurempi."
Yksi ihmeellisimmistä piirteistä suomalaisessa kuolemankulttuurissa käy ilmi tässä: Itkemättö-
myys rinnastetaan vahvuuteen ja kykyyn pärjätä. Vahvuuden mielikuvaa pidetään yllä
aktiivisesti, ja itkun jäljet pyyhitään kasvoilta ennen ulkomaailmaan astumista."
Kuunteleva ihminen on paras apu surussa: "Paras kuviteltavissa oleva kuuntelija olisi väsy-
mätön eikä keskeyttäisi vaan antaisi surevan puhua ja piirtää omista lähtökohdistaan käsin
sanallisen kuvauksen kokemuksestaan."
Lääkityksen avulla surua ei pitäisi Pulkkisen mukaan hoitaa: "Lääkitsemisellä alleviivataan
kulttuurista tulkintaa surusta jonakin, joka tulisi pystyä hallitsemaan. Räikeimmin tämä on
nähtävillä siinä ilmiössä, että lähimmät omaiset lääkitään hautajaisten ajaksi."
Pulkkinen esittää vielä tärkeän kysymyksen: "Milloin suomalaisen on lupa riisuuntua vahvuu-
destaan ja romahtaa, jos ei läheisen kuoltua?"
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti