"Ennen leukemiaa Jarkko ajatteli, että hänen kaltaisensa vahva isä ei itke. Leukemian aikana
hän on itkenyt, kun on tuntunut siltä, eli aika harvoin. Hän luki sairaalasta saamastaan opas-
kirjasesta, että itkeminen yhdessä lasten kanssa on hyväksi. Jaettu suru on heille kaikille
helpompi kantaa kuin vaiettu."
Henna Mäkelin
Kuolema
Kaikki mitä olet aina halunnut tietää
Kustantamo S&S 2018
Henna Mäkelin kirjoittaa siitä mistä yleensä vaikenemme, kuolemasta. Kirjasta löytyy kosket-
tavia kertomuksia, tutkittua tietoa ja elämänviisautta.
Vakava sairaus voi olla yksi heräte sille, että ihminen alaa pohtia kuolemaa ja siihen liittyen,
myös elämänarvoja. "Jo pelkkä peiliin katsominen muistuttaa elämän arvaamattomuudesta.
Silti Kalle on tyytyväinen elämäänsä. Sairaudet eivät ole olleet mustavalkoisesti taakka tai
siunaus. Niiden takia hän tekee juuri nyt asioita, joita haluaa tehdä. Elämä on liian lyhyt
tuhlattavaksi merkityksettömään työhön tai turhanpäiväisiin harrastuksiin."
Mäkelinin haastattelema Kalle on sairastanut syövän ja selvinnyt hengissä kasvaimesta. Kuole-
ma on hänelle tuttu seuralainen.
Kallen ajatuksia seuraten Mäkelin kirjoittaa: Kuolema, niin surullinen kuin se onkin, voi olla
täynnä voimaa. Ihminen voi elää elämänsä täyteläisimpiä viikkoja viimeisinään. Lähestyvä
kuolema saattaa herättää huomaamaan, että vielä täytyy tehdä jokin tärkeä asia.
Kallen ajatukset ovat todella vaikuttavia ja mieleenpainuvia: "Mitä väliä sillä on, mitä kuole-
massa tapahtuu, jos on eläessään tehnyt asioita, joita on itse halunnut? Ja kohdellut toisia
hyvin?
Saattohoitolääkäri Juha Hänninen tuo esiin kuolemaa tekevän ihmisen, hyvän hoidon käytän-
teitä: "Henkistä hätää, kuolemanpelkoa sekä ahdistus- ja masennusoireita voidaan lievittää
sekä lääkkeillä että lääkkeettömästi, psykososiaalisin keinoin. Jo se voi auttaa, että ihminen
tulee kuulluksi, kohdatuksi ja lohdutetuksi."
Hänninen tarkentaa vielä kivunhoitoon liittyen: "Kun kaikki kivunhoitokeinot on käytetty
mutta kärsimys on kasvanut kestämättömäksi ja kuolema on jo lähellä, voidaan aloittaa
palliatiivinen sedaatio. Siinä ihmisen tajunnan tasoa alennetaan lääkityksellä. Kun samalla
huolehditaan kipulääkityksestä, kuoleva ei tunne kipua."
Sairaanhoitaja Anja Terkamo-Moisio lähettää omassa osiossaan tärkeän viestin: Ihminen on
kuoleman edessä kaikista alastomin ja haavoittuvaisin. Jos silloin ei kunnioiteta ihmisarvoa,
niin milloin sitten?
Terkamo-Moision ajatukset ovat myös lohdullisia: "Jos on olemassa taivas, me pääsemme
parempaan paikkaan ja näemme rakkaamme. Jos kuolema on kaiken loppu, meidän tietoi-
suutemme lakkaa. Kuolevalle asiat kääntyvät parhain päin."
Kuolemanrajakokemukset ovat merkityksellisiä, joskin vielä "selittämättömiä" tapahtumia.
Mäkelin pohtii tähän tapaan: Usein käynti kuoleman rajalla lievittää kuolemanpelkoa tai
poistaa sen. Kun kuolema käy lähellä, elämän arvostus kasvaa. Hengellisyys tai henkisyys
lisääntyvät, ja asioiden tärkeysjärjestys menee uusiksi. Kuoleman kohtaaminen näyttää
muuttavan ihmistä, yleensä onnellisempaan suuntaan.
Kuolema ja suru käyvät käsikkäin, Mäkelinin kirjasta löytyy kuvaus eräästä meille suoma-
laisille tutusta piirteestä jonka lähes jokainen tunnistaa, itkun pidättely: "Siinä hän nyt oli,
laatikossa. Isän elämä oli ohi, lopullisesti. Juhaa alkoi itkettää. Niiskutusta kuului joka puo-
lelta. Jokainen kappelissa tuntui keskittyvän omien tunteidensa hillitsemiseen. Suru ja
haikeus tekivät puhumisesta mahdotonta. Kauniiden sanojen sanominen saisi romahta-
maan. Toisen väreilevää ääntä ei pystyisi itsekään kuuntelemaan itkemättä, Jokainen oli
sisimässään kovilla. Sisko oli ottanut rauhoittavan lääkkeen."
Henna Mäkelin tarjoaa kirjansa kautta mahdollisuuden tutustua meille arkaan, mutta
väistämättömään aiheeseen: kuolemaan. Monipuolinen teos laajentaa "kuolemankuvaa".
Realistinen, lohdullinen ja koskettava kirja kannattaa lukea, ihan vain vaikka tulevaisuuden
tähden, koska väistämätön on varmasti edessä.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti