Onnellinen sika?

Jos sinulle annetaan vain kaksi vaihtoehtoa: haluaisitko olla onnellinen sika, vaiko
onneton ihminen, mitä siihen vastaisit?


Jos vastaat, että onneton ihminen, niin hyväksyt kärsimyksen, joka elämääsi väistämättä
kuuluu ja samalla arvotat ihmisenä olemisen, siaksi kutsumaamme olentoa tärkeämmäksi.


Jos sika kuitenkin röhkii tyytyväisenä ja näyttää onnelliselta, ja sinä puolestasi kärvistelet
inhimillisen elämän tuskissa, niin miten voit edelleen perustella valintasi?


Onnellinen sika - onneton ihminen kysymys on lainattu antiikin filosofiasta.
Muut kysymykset ovat oman mietiskelyni tuotoksia.


                                                                                                       Markku Laitinen

Elä tänään!

Usko minua, ei ole viisasta sanoa: "Huomenna alan elää". Huomenna on liian myöhäistä
elää - elä tänään!   (Martialis)


Niin tein minäkin, aina kuvittelin, että elämä alkaa joskus sitten kun... Nyt, kun olen kulkenut
pitkän matkaa elämäni polkua, alan ymmärtää mitä Martialis sanoillaan tarkoittaa, ja sen
vuoksi pyydänkin, älä tee kuten minä, vaan elä tänään!


Olosuhteista huolimatta, tai olosuhteiden mahdollistamana on elettävä juuri sitä elämää mikä
kulloinkin on käsillä. Tee voitavasi ja se mikä on mahdollista juuri nyt, mutta älä odota, että
"taivaalta alkaa sataa mannaa", ennen kuin voit aloittaa "oikean" elämäsi.


Elä tässä ja nyt - kirja päättyy sanoihin: "Älä odota, että saat katsoa viimeisen kerran merta,
taivasta, tähtiä tai rakastettuasi. Mene katsomaan niitä nyt."


Tänään on hyvä päivä aloittaa elämä.


                                                                                                                      Markku Laitinen

Myötätuntoisesti ja lempeästi.

Olin hellanääressä valmiina keittelemään aamupuuroa, kun käteni kaatoi puurohiutaleita
sisältäneen purnukan ja hiutaleet levisivät hellalle. Aloin jo tapani mukaan sättiä itseäni ja
ehdin muutaman tyhmä - tollo sanan päästelläkin, kunnes mieleeni palautui viisas neuvo:
"Suhtaudu itseesi samoin kuin pieneen lapseen - myötätuntoisesti ja lempeästi." Tämä
rauhoitti minut, sain siistittyä hellan nätisti ja puuro tuli keitettyä.


                                                                                                                 Markku Laitinen

Suunnaton urheus ja hyvyyden osoitus.

"Elisabeth Kubler-Ross kertoo: Joitain vuosia sitten tunsin pojan, joka oli innokas jakamaan
rakkautta ja löytämään elämän, vaikka hänen oli oman elämänsä lopussa.


Tällä 9-vuotiaalla pojalla oli ollut syöpä kuusi vuotta. Sairaalassa näin heti, että hän oli
taistelunsa taistellut. Hän oli hyväksynyt kuolemansa todellisuuden. Kävin hänen luonaan
sanomassa hyvästit, kun hän oli lähdössä kotiin.


Yllätyksekseni hän pyysi minua luokseen kotiinsa. Kun yritin vilkaista, mitä kello oli, hän
vakuutti, ettei se kestäisi kauan. Niin ajoimme hänen pihaansa ja parkkeerasimme auton.


Hän pyysi isäänsä nostamaan alas polkupyörän, joka oli roikkunut tallissa kolme vuotta
käyttämättömänä. Pojan suuri unelma oli ajaa pyörällä kerran korttelin ympäri - hän ei
ollut koskaan kyennyt siihen. Hän pyysi isäänsä asentamaan pyörään apupyörät.


Tämä vaati pieneltä pojalta paljon rohkeutta: on nöyryyttävää tulla nähdyksi apupyörissä,
kun ikätoverit leikkivät pyörillään miten tahtovat. Kyynelsilmin isä asensi apupyörät.


Poika katsoi sitten minuun ja sanoi: "Sinun tehtäväsi on pitää äiti pois tieltä."


Tiedättehän millaisia äidit ovat, he haluavat aina suojella teitä kaiken aikaa. Äiti olisi halun-
nut pidellä pojastaan kiinni koko matkan korttelin ympäri, mutta se olisi vienyt pojan yrityk-
sestä voitonmaun.


Pojan äiti ymmärsi tämän. Hän tiesi, että yksi viimeisistä asioista, joita hän voisi tehdä
rakkaudestaan poikaansa oli pidättäytyä hoivaamasta lastaan tämän tarttuessa viimeiseen,
suureen haasteeseensa.


Odotimme, kun poika lähti ajamaan. Tuntui kuluvan ikuisuus. Sitten hän ajoi kulman takaa
juuri ja juuri pystyssä pysyen. Hän oli hyvin riutuneen näköinen ja kalpea. Kukaan ei
uskonut hänen kykenevän ajamaan pyörällä. Mutta hän ajoi luoksemme säteillen.


Sitten hän pyysi isäänsä isäänsä irrottamaan apupyörät, ja kannoimme pyörän ja hänet
yläkertaan. "Kun veljeni tulee koulusta kotiin, lähettäisittekö hänet yläkertaan?" poika
pyysi.


Kaksi viikkoa myöhemmin pojan pikkuveli, ensiluokkalainen, kertoi meille, että hän oli
saanut pyörän veljeltään syntymäpäivälahjaksi, koska veli oli tiennyt, ettei hän eläisi
pikkuveljen syntymäpäivään saakka.


Vaikka tällä urhealla pojalla ei ollut paljon aikaa ja voimia jäljellä, hän oli toteuttanut
viimeiset unelmansa, ajanut pyörällä korttelin ympäri ja antanut pyörän sitten lahjaksi
pikkuveljelleen.


Omasta puolestani voin vain sanoa: tämä tarina on syöpynyt syvälle mieleeni, eikä se
koskaan sieltä katoa.


                                                                                                           Markku Laitinen

Kirja: jonka avulla lukija löytää merkityksellisyyden elämäänsä.

"Vanhempani näyttivät mallia siitä, mitä tarkoittaa elää merkityksellisesti. He opettivat minulle
rakkauden ja myötätunnon keskeisen aseman merkityksellisessä elämässä ja auttoivat minua
näkemään kauneutta ja hyvyyttä arkipäiväisyydessä, noissa pienissä merkityksellisyyden
hetkissä, jotka tuovat maailmaan valoa."


Emily Esfahani Smith
Merkityksellisyyden voima
Tuuma-kustannus 2018


Tällä kirjalla on merkityksellisyyttä jo senkin vuoksi, että merkityksellisyys yhdessä elämän
tarkoituksen löytämisen kanssa tekee elämästä elämisen arvoista.


Smith esittelee kirjassaan eräiden tutkimustulosten hämmentäviä lopputulemia liittyen onnel-
lisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksiin: "Onnellisissa maissa, kuten Tanskassa ja Suo-
messa, on myös suuret itsemurhaluvut. Japanissa, jonka bruttokansantuote henkilöä kohden
on 34 000 dollaria, itsemurhaluku on yli kaksi kertaa suurempi kuin Sierra Leonessa, jonka
bruttokansantuote henkilöä kohti on 400 dollaria."


Joidenkin tutkimusten mukaan itsemurhaa ennustava muuttuja on merkityksellisyys - tai vielä
tarkemmin juuri merkityksellisyyden puute. Näillä sanoilla Smith jättää lukijan arvioitavaksi
sen, voiko pelkkä taloudellinen vauraus tehdä elämästä merkityksellistä?


Smithin havainto selittää mistä merkityksellisyyden tunne kumpuaa: "Meillä kaikilla on tarve
tulla ystäviemme, perheemme ja kumppanimme ymmärtämäksi, arvostamaksi ja hyväksy-
mäksi. Meillä kaikilla on tarve antaa ja ottaa vastaan rakkautta. Meillä kaikilla on tarve löytää heimomme. Toisin sanoen meillä on tarve tuntea yhteenkuuluvuutta."


Ja kaiken edellisen keskiössä on Smithin mukaan myötätunto: Kun avaamme sydämemme
toisille ja kohtelemme heitä rakkaudella ja myötätunnolla, ylevöitämme sekä meitä ympä-
röivät ihmiset että itsemme."


Hän jatkaa vielä näin hienosti: Jos haluamme löytää merkityksellisyyden omasta elämästämme,
meidän täytyy aloittaa ojentamalla kätemme.


Merkityksellisyyttä voi etsiä läheltä ja pienistä asioista, näin Smith sen näkee: "Jokaisella on
ympärillään joukko ihmisiä - kotona, naapurustossa ja töissä - joiden elämää voimme tehdä
paremmaksi. Se on perintö, jonka jokainen voi jättää jälkeensä."


Filosofista syvällisyyttä voi löytää Smithin seuraavista ajatuksista:  Vaikka panostamme
valtavasti elämämme rakentamiseen, ne muutamat täällä viettämämme vuosikymmenet ovat
jokseenkin merkityksettömiä verrattuna miljardeihin vuosiin, jotka maailmankaikkeus on
ollut olemassa ennen meitä ja jatkaa olemassaoloaan kauan sen jälkeen, kun olemme poissa.


Smith jatkaa: Voisi olettaa, että tämä tieto saisi meidät tuntemaan itsemme vähäpätöisiksi ja
korostaisi elämämme kummallisuutta ja merkityksettömyyttä, mutta itse asiassa se toimiikin
päinvastoin. Kun tajuamme olevamme vain pienen pieniä pilkkuja valtavassa ja käsittämättö-
mässä maailmankaikkeudessa, koemme säälittävää nöyryyttä, mutta samalla täytymme paradoksaalisesti syvästä ja voimakkaasta merkityksellisyyden tunteesta.


Emily Esfahani Smith tuo oivallisia näkökulmia esiin merkityksellisyyden etsijöille. Hänen
kirjansa ei ole mikään "pintapuolinen rääpäisy", vaan syvällinen kurkistus ihmiselämän
perusteisiin.


                                                                                                                       Markku Laitinen

Myötätuuleen.

Olin liikkeellä polkupyörällä, meno tuntui kevyeltä, sain polkea myötätuuleen. Seuraava havainto
olikin sitten toisenlainen, huomasin ajatelleeni jo pitkän matkaa, että takaisin tullessa joutuisin
polkemaan vastatuuleen. Eli olin saanut matkata myötätuulessa, mutta ajattelin koko ajan vasta-
tuulta joka olisi hankaloittamassa kotimatkaa.


Mikä tollo, eikö vain, sen sijaan, että olisin nauttinut myötätuulesta ja kevyestä menosta, ajattelin
vastatuulta. Näin se on tainnut olla koko elämän ajan, jos on mennyt hyvin - myötätuuli - niin
olen alkanut kuvitella tulevia vaikeuksia.


Itku pitkästä ilosta - ja muita kansallisia viisauksia on varmaan pesiytynyt päähäni. Hetkessä
eläminen ja siitä nauttiminen on kiellettyä, koska - kyllä routa porsaan kotiin ajaa.


Olisi ehkä viisasta ravistella pää tyhjäksi ja nauttia myötätuulesta silloin, kun sitä on tarjolla ja
mennä vastatuuleen sitten, kun sen aika on.


Jos olet nyt myötätuulessa, nauti siitä.


                                                                                                                             Markku Laitinen 

Kipu katosi ja tyytymättömyys palasi.

Yuval Noah Hararin mukaan ihmistä ei yksinkertaisesti ole rakennettu olemaan tyytyväinen.
Ihmisen onnellisuus ei niinkään riipu objektiivisista oloista kuin hänen omista odotuksistaan.


"Kun olot paranevat, odotukset lisääntyvät roimasti, ja siksi saatamme dramaattistenkin
parannusten jälkeen olla aivan yhtä tyytymättömiä kuin aikaisemmin."


Omakohtainen kokemus:
Kun kärsin kovista kivuista ajattelin, jos pääsen vapaaksi tästä piinasta, en enää koskaan valita mitättömistä asioista, Mutta kuinkas kävikään, kipu katosi ja tyytymättömyys palasi.


Me haaveilemme lottovoitosta, mutta olisi hyvä muistaa eräs asia: Sisäiset ristiriitamme
eivät katoa rahan voimalla. Joku onkin sanonut viisaasti: "Meillä on lottovoitonkin jälkeen
samat ongelmat, mutta ylellisemmässä ympäristössä."


Kuka olisi onnellinen ilman rakkautta, ystävyyttä ja yhteisöä, kysyy Harari?


Hän jatkaa pohdiskeluaan tähän tapaan: "Jos elät yksinäistä, itsekeskeistä elämää, olet melko varmasti onneton. Ollaksesi onnellinen sinun on vähintäänkin välitettävä perheestäsi, ystävistäsi
ja yhteisösi jäsenistä."


Meidän on siis mietittävä tarkkaan elämämme arvoja ja arvostuksia, jos tavoitteemme on
tyytyväisyys, tai peräti onnellisuus.


                                                                                                                             Markku Laitinen

Kirja: jossa kuolema tuodaan lähelle.

"Ennen leukemiaa Jarkko ajatteli, että hänen kaltaisensa vahva isä ei itke. Leukemian aikana
hän on itkenyt, kun on tuntunut siltä, eli aika harvoin. Hän luki sairaalasta saamastaan opas-
kirjasesta, että itkeminen yhdessä lasten kanssa on hyväksi. Jaettu suru on heille kaikille
helpompi kantaa kuin vaiettu."


Henna Mäkelin
Kuolema
Kaikki mitä olet aina halunnut tietää
Kustantamo S&S 2018


Henna Mäkelin kirjoittaa siitä mistä yleensä vaikenemme, kuolemasta. Kirjasta löytyy kosket-
tavia kertomuksia, tutkittua tietoa ja elämänviisautta.


Vakava sairaus voi olla yksi heräte sille, että ihminen alaa pohtia kuolemaa ja siihen liittyen,
myös elämänarvoja. "Jo pelkkä peiliin katsominen muistuttaa elämän arvaamattomuudesta.
Silti Kalle on tyytyväinen elämäänsä. Sairaudet eivät ole olleet mustavalkoisesti taakka tai
siunaus. Niiden takia hän tekee juuri nyt asioita, joita haluaa tehdä. Elämä on liian lyhyt
tuhlattavaksi merkityksettömään työhön tai turhanpäiväisiin harrastuksiin."


Mäkelinin haastattelema Kalle on sairastanut syövän ja selvinnyt hengissä kasvaimesta. Kuole-
ma on hänelle tuttu seuralainen.


Kallen ajatuksia seuraten Mäkelin kirjoittaa: Kuolema, niin surullinen kuin se onkin, voi olla
täynnä voimaa. Ihminen voi elää elämänsä täyteläisimpiä viikkoja viimeisinään. Lähestyvä
kuolema saattaa herättää huomaamaan, että vielä täytyy tehdä jokin tärkeä asia.


Kallen ajatukset ovat todella vaikuttavia ja mieleenpainuvia: "Mitä väliä sillä on, mitä kuole-
massa tapahtuu, jos on eläessään tehnyt asioita, joita on itse halunnut? Ja kohdellut toisia
hyvin?


Saattohoitolääkäri Juha Hänninen tuo esiin kuolemaa tekevän ihmisen, hyvän hoidon käytän-
teitä: "Henkistä hätää, kuolemanpelkoa sekä ahdistus- ja masennusoireita voidaan lievittää
sekä lääkkeillä että lääkkeettömästi, psykososiaalisin keinoin. Jo se voi auttaa, että ihminen
tulee kuulluksi, kohdatuksi ja lohdutetuksi."


Hänninen tarkentaa vielä kivunhoitoon liittyen: "Kun kaikki kivunhoitokeinot on käytetty
mutta kärsimys on kasvanut kestämättömäksi ja kuolema on jo lähellä, voidaan aloittaa
palliatiivinen sedaatio. Siinä ihmisen tajunnan tasoa alennetaan lääkityksellä. Kun samalla
huolehditaan kipulääkityksestä, kuoleva ei tunne kipua."


Sairaanhoitaja Anja Terkamo-Moisio lähettää omassa osiossaan tärkeän viestin: Ihminen on
kuoleman edessä kaikista alastomin ja haavoittuvaisin. Jos silloin ei kunnioiteta ihmisarvoa,
niin milloin sitten?


Terkamo-Moision ajatukset ovat myös lohdullisia: "Jos on olemassa taivas, me pääsemme
parempaan paikkaan ja näemme rakkaamme. Jos kuolema on kaiken loppu, meidän tietoi-
suutemme lakkaa. Kuolevalle asiat kääntyvät parhain päin."


Kuolemanrajakokemukset ovat merkityksellisiä, joskin vielä "selittämättömiä" tapahtumia.
Mäkelin pohtii tähän tapaan: Usein käynti kuoleman rajalla lievittää kuolemanpelkoa tai
poistaa sen. Kun kuolema käy lähellä, elämän arvostus kasvaa. Hengellisyys tai henkisyys
lisääntyvät, ja asioiden tärkeysjärjestys menee uusiksi. Kuoleman kohtaaminen näyttää
muuttavan ihmistä, yleensä onnellisempaan suuntaan.


Kuolema ja suru käyvät käsikkäin, Mäkelinin kirjasta löytyy kuvaus eräästä meille suoma-
laisille tutusta piirteestä jonka lähes jokainen tunnistaa, itkun pidättely: "Siinä hän nyt oli,
laatikossa. Isän elämä oli ohi, lopullisesti. Juhaa alkoi itkettää. Niiskutusta kuului joka puo-
lelta. Jokainen kappelissa tuntui keskittyvän omien tunteidensa hillitsemiseen. Suru ja
haikeus tekivät puhumisesta mahdotonta. Kauniiden sanojen sanominen saisi romahta-
maan. Toisen väreilevää ääntä ei pystyisi itsekään kuuntelemaan itkemättä, Jokainen oli
sisimässään kovilla. Sisko oli ottanut rauhoittavan lääkkeen."


Henna Mäkelin tarjoaa kirjansa kautta mahdollisuuden tutustua meille arkaan, mutta
väistämättömään aiheeseen: kuolemaan. Monipuolinen teos laajentaa "kuolemankuvaa".
Realistinen, lohdullinen ja koskettava kirja kannattaa lukea, ihan vain vaikka tulevaisuuden
tähden, koska väistämätön on varmasti edessä.


                                                                                                                      Markku Laitinen 

"On pitänyt suoriutua - pärjätä".

Kirjassa: Myötätunnon mullistava voima sanotaan näin: Myötätunto on kykyä asettua toisen
saappaisiin, kokea asioita toisen näkökulmasta ja toimia sen mukaan.


Psykologinen turva on kokemusta siitä, ettei joudu sosiaalisesti nolatuksi tai häpäistyksi.


Hyväntahtominen on halua kokea myötätuntoa ja tarjota toisille psykologisesti turvallinen
ilmapiiri.


Kirjassa esitellään myös psykologiset perustarpeet:


1) vapaaehtoisuus eli kokemus autonomiasta ja siitä, että tekemiseni on lähtöisin minusta
itsestäni - omista arvoistani ja kiinnostuksistani - eikä tunnu ulkoapäin pakotetulta.


2) kyvykkyys, eli kokemus osaamisesta ja aikaansaamisesta.


3) läheisyys, eli kokemus siitä, että ympärilläni on ihmisiä, joista välitän ja jotka välittävät
minusta.


Näistä voi tehdä omakohtaisia arvioita (jos uskaltaa): Myötätunto: ei ole niinkään helppoa
asettua toisen asemaan, itsekkyys haraa vastaan.


Psykologinen turva: ei ole ollut.


Hyväntahtominen: Mielen tasolla kyllä, mutta puhuvatko teot puolestaan?


Kokemus autonomiasta: Hatara, nykyään vahvempi.


Kyvykkyys: Huonolla tolalla, paranemaan päin.


Läheisyys: Kyllä. (ajoittaista epävarmuuttakin on ollut)


Kuten "tuloksista" näkyy on elämäni ollut "huteralla" pohjalla. Sisäinen varmuus, tunne siitä,
että on riittävän hyvä tähän maailmaan, on jäänyt puutteelliseksi.


Kokemuksellisesti tämä on tarkoittanut sitä, että "on pitänyt suoriutua - yrittää pärjätä", sen
sijaan, että olisi elänyt "kaikin voimin" ja kukoistanut.


Se, että tiedostan nämä elämäni "puutteet", ei ole johtanut katkeruuteen, vaan ymmärrykseen.


R. Kipling runoilee näin:


Jos pystyt katsomaan vierestä,
kun menetät pelissä kaikkesi,
etkä silti haikaile mennyttä,
vaan panet huomiseen toivosi,
poikani olet mies!


Olen (ko) tietämättäni kulkenut Kiplingin osoittamaa polkua?


                                                                                                                       Markku Laitinen


                                                                                                                        

Häiriötekijä?

Rakastajalleen kaunis nainen on ilo/
munkille hän on häiriötekijä/
hyttyselle hyvä ateria.
                                      Zen - aforismi


Olivatko Zen - filosofit sovinistisikoja? Vaiko huumorintajuisia ajattelijoita? Eivät kumpaakaan,
koska ylläoleva ajatelma sisältää totuuden ja sitä kohtihan pitää aina pyrkiä.


Rakastajalleen kaunis nainen on ilo, eikä se tosiasia siitä miksikään muutu, vaikka kuinka hoet-
taisiin, ettei naista saa pitää kohteena.


Munkille hän on häiriötekijä, koska munkkikin on varustettu miehisin haluin. Naisen ilmesty-
minen näköpiiriin saa munkin pyörittelemään helminauhaansa kiivaasti. Samalla hän hokee:
herra armahda, herra armahda..., niin kauan kuin nainen on näköpiirissä.


Hyttyselle hyvä ateria on luonnontieteellinen tosiasia.


Tietenkin ajatelma voi avautua toisinkin - naista halventavana ja naisen arvoa loukkaavana,
jos niin halutaan nähdä.


Mutta yhtä hyvin tulkinta voi olla myös se, että on kysymys naisen olemuksellisuuden vaikutusvallasta ja silloin päädymme lopputulemaan, että nainen on hallitseva osapuoli.


Asian pyörittely on pakko päättää tähän, muuten edessä on loputon suo. Käytännön
todellisuus paljastakoon totuuden.


                                                                                                                     Markku Laitinen

Kirja: joka aukaisee verhon tulevaisuuteen.

"Informaatioteknologian ja bioteknologian yhdistyminen saattaa pian työntää miljardit ihmiset
pois työmarkkinoilta ja horjuttaa sekä vapautta että tasa-arvoa. Massadata-algoritmit saattavat
luoda digitaalisia diktatuureja, joissa kaikki valta on keskittynyt pienen eliitin käsiin ja suurin
osa ihmisistä kärsii - ei suinkaan riistosta vaan jostain paljon pahemmasta: tarpeettomuudesta."


Yuval Noah Harari
21 Oppituntia maailman tilasta
Suomentanut Jaana Iso-Markku
Bazar Kustannus Oy 2018


Hararin teos on "mieltä järkyttävä" - hyvässä merkityksessä. Kirja tuo päivänvaloon maailman
sellaisena kuin se on. Myös verho tulevaisuuteen aukeaa.


Harari ei pelkästään synkistele, vaan näkee tulevaisuudessa hyviäkin puolia, esimerkiksi
liikenteestä tulee turvallisempaa, kun autonomisesti liikkuvat autot voidaan kaikki yhdistää
toisiinsa. "Kun kaksi tällaista ajoneuvoa lähestyy samaa risteystä, ne eivät tosiasiassa ole
kaksi erillistä yksikköä vaan osa yhtä ja samaa algoritmia." Tämän voi ymmärtää niin, että
autot "keskustelevat" keskenään.


Lääketieteen puolelta Harari esittää tällaisen mahdollisuuden: "Vaikka maailmassa olisi
kymmenen miljardia tekoälylääkäriä - joista jokainen valvoisi yhden ihmisen terveyttä -,
niiden kaikkien tiedot voitaisiin päivittää sekunnin murto-osassa, ja ne voisivat kaikki olla
yhteydessä toisiinsa ja antaa palautetta uudesta sairaudesta tai lääkkeestä."


Hararin mielestä nämä yhdistettävyydestä ja päivitettävyydestä saatavat mahdolliset hyödyt
ovat niin valtavat, että ainakin joillain aloilla saattaisi tuntua järkevältä korvata kaikki
ihmiset tietokoneilla siitä huolimatta, että jotkut yksittäiset ihmiset suoriutuvat yhä työstään
koneita paremmin.


Ja sitten sitä synkempää ja kummallisempaa tulevaisuuden näkymää: "Ei ole lainkaan varmaa,
että tulevaisuuden talous tarvitsee meitä edes kuluttajina. Koneet ja tietokoneet pystyvät
hoitamaan senkin. Teoriassa voi olla olemassa talous, jossa kaivosyritys tuottaa ja myy rautaa
robotiikkayritykselle, joka tuottaa ja myy robotteja kaivosyritykselle, joka louhii lisää rauta-
malmia, josta tehdään lisää robotteja ja niin edelleen. Nämä yritykset voivat kasvaa ja laajeta
vaikka linnunradan rajoille saakka, eikä niillä ole tarvetta kuin roboteille ja tietokoneille - ne
eivät tarvitse ihmisiä edes ostamaan tuotteitaan."


Mitä tästä kaikesta mullistuksesta sitten seuraa, kun ihmisillä ei enää ole työtä, eikä tuloja?
Ja mikä olisi ratkaisu? Yksi uusi malli, joka on saanut osakseen yhä enemmän huomiota,
on yleinen perustulo. On ehdotettu, että valtio verottaisi algoritmeja ja robotteja hallitsevia
miljardöörejä ja suuryrityksiä ja käyttäisi rahat siihen, että kaikille tarjottaisiin perustarpeet
kattava reilu rahasumma. Tämä vaimentaisi työpaikan menetyksen ja taloudessa tapahtu-
neiden muutosten kielteisiä vaikutuksia köyhien elämässä ja suojelisi samaan aikaan
rikkaita populistiselta raivolta, kirjoitta Harari.


Mitä kaikkea tekoäly sitten voisi olla? Hararin mielestä ei ole syytä olettaa, että tekoälylle
kehittyisi tietoisuus, sillä äly ja tietoisuus ovat aivan eri asioita. Äly on kyky ratkaista ongel-
mia. Tietoisuus taas on kyky tuntea esimerkiksi kipua, iloa, rakkautta ja suuttumusta.


Hararin luomat kuvat muuttuvat kuitenkin yhä hurjemmiksi: "Ihmiset ja koneet saattavat
yhdistyä niin täysin, että ihmiset eivät enää pysy elossa, jos heidät irrotetaan verkosta."


Hän jatkaa pohdiskeluaan: "Mitä enemmän dataa virtaa biometristen anturien kautta
ruumiistasi ja aivoistasi älykkäisiin koneisiin, sitä helpompi suuryritysten ja hallintovirastojen
on tuntea sinut, manipuloida sinua ja tehdä päätöksiä puolestasi. Mikä vielä merkittävämpää,
ne pystyvät selvittämään ruumiin ja aivojen syvimmät mekanismit ja saamaan siten
käyttöönsä kyvyn muokata elämää."


Harari esittääkin aiheellisen kysymyksen: Jos haluamme estää pientä eliittiä saamasta yksin
haltuunsa tällaisia jumalallisia voimia ja estää ihmiskuntaa jakautumasta biologisiin
kasteihin, avainkysymys kuuluu: kuka omistaa datan? Kuuluuko DNA:tani, aivojani ja
elämääni koskeva data minulle, valtiolle, jollekin suuryritykselle vai ihmiskunnalle kollek-
tiivisesti?


Algoritmit tarkkailevat sinua juuri nyt. Ne tarkkailevat, missä käyt, mitä ostat, keitä tapaat.
Pian ne valvovat jokaista askeltasi, jokaista hengenvetoasi jokaista sydämenlyöntiäsi. Ne
opettelevat massadatan ja koneoppimisen avulla tuntemaan sinut yhä paremmin. Ja kun nämä
algoritmit tuntevat sinut paremmin kuin tunnet itsesi, ne pystyvät hallitsemaan ja manipuloi-
maan sinua, etkä voi sille juuri mitään, varoittaa Harari.


Hararin kirja on kertakaikkisen vaikuttava, laaja-alainen ja ajatuksia herättävä. Harari pohtii
myös oikeudenmukaisuuden, uskonnon, elämäntarkoituksen ja nationalismin, sekä monien
muiden filosofisten kysymysten sisältöä nyt ja tulevaisuudessa. Sisältörikkautensa takia
tämä kirja olisi itse kunkin luettava ihan itse. Tähänkin kirja-arvioon sopi vai murusia ja
nekin jo hätkäyttävät.


                                                                                                                Markku Laitinen

Täytyy löytää "jotain".

"Ikuisuuden silmänräpäys voidaan kokea silloin, kun ihminen on syvästi kauneuden, ilon tai
rakkauden koskettama, psyykkisen tai ruumiillisen kärsimyksen hetkessä tai aidossa ja
todellisessa yhteyden tunteessa toiseen ihmiseen."  (Danielle Quinodo)


Mutta me luemme mainoksia ja etsiydymme haluinemme supermarkettien hehtaarihalleihin.
Hyvillä mielin ja posket punoittaen kannamme löytämämme "aarteet" kotiin.


Aamulla saamme kuitenkin huomata: Se mikä eilen "kiilsi" niin kauniisti ja tuotti mielihyvää
on menettänyt viehätyksensä. Tyytymättömyys valtaa taas mielen ja tulemme levottomiksi.
On tehtävä uusi kierros, täytyy löytää "jotain".


Olemme hukassa ja etsimme "onnen avaimia" väärästä paikasta. Danielle Quinodon "avaimilla"
pääsemme sisään ja löydämme sen mitä etsimme.


                                                                                                                               Markku Laitinen