Konkreettinen "tälli".

"Yksi ihmisluonnon traagisimmista piirteistä on tapa lykätä elämistä. Uneksimme kaikki
jostakin horisontissa siintävästä ruusutarhasta, sen sijaan, että nauttisimme ruusuista, jotka
tänään kukkivat ikkunamme alla." (Dale Carnegie)


Joskus on annettava itselleen oikein konkreettinen "tälli", että tulisi käsitys elämän rajalli-
suudesta. Niinpä minäkin tartuin mittaan, asetin sen noin 75-78 sentin pituiseksi. Sitten vedin
rajan siihen kohtaan missä olen nyt. 63 sentin ja 75 sentin väli näytti olemattomalta. Ja sen
mittainen olisi (hyvässä lykyssä) loppuelämäni. (?)


63 "senttiä" elettyä elämää takanapäin:
Ja mitä matkallani tein, "seisoin tumput suorana", itsekkäiden ajatusten pyörteessä ja annoin
kalliiden hetkien valua käsistäni. Missä ovat hyvät teot - rakastamisen jäljet? Miksi niitä
täytyy etsimällä etsiä?


12 "senttiä" ehkä jäljellä: Mitä minä nyt tekisin?


                                                                                                                         Markku Laitinen