"Älykkö ei kuulu mihinkään, mutta näkee maailman oikein. Sellaisia ei ole koskaan ryhmäksi
asti."
Matti Salminen
Erno Paasilinnan kirjallinen elämä
Into Kustannus 2018
Matti Salminen on mitä ilmeisemmin Erno Paasilinna fani, (kuten minäkin.) näin voi päätellä
kun lukee hänen kirjaansa.
Ensimmäiseksi tottakai Salminen etsiytyy Paasilinnan lapsuus ja nuoruusaikojen lähteille.
Juuret ja motiivi kirjoittamiseen paljastuvat pikku hiljaa: "Hänellä oli kirjoittamistaitojen
hiomisen lisäksi toinenkin tähtäin: tyttöjen saaminen kirjeenvaihtoon." Kun päämäärä oli
riittävän houkutteleva, alkoi syntyä kelpo tekstiä, toteaa Salminen.
Ja nuori Paasilinna kuvailee itse tähän tapaan kirjoittamisen paloaan: " Kynäily on harrastus,
johon en koskaan kyllästy. - Näin vietän iltani - ja onnellisimmat hetkeni." Väkevä sisäinen
lähde peilautuu voimallisesti esiin myös tässä: "Nyt tiedän, että minun täytyy kirjoittaa.
Tiedän voittavani vastukset. Palan halusta tietää ja osata joka päivä enemmän kuin eilen."
Salminen seurailee Paasilinnan kehitystä kirjoittajana: "Vuoden 1960 aikana Erno kirjoitti eri
lehtiin pitkälti yli sata arvostelua, katsausta ja selostusta ja jopa pari esseetä. Kyseessä oli
hänen lopullinen läpimurtonsa kirja-arvostelijana ja kirjallisuusesseistinä."
Salmisen tutkiva silmä löytää Paasilinnan seuraavista vaiheista hänen luonteenpiirteitään
kuvailevia ajatuksia: "En löydä kotia politiikasta, isänmaasta, idästä, lännestä. En ole
pyrkinytkään olemaan samaa mieltä kenenkään kanssa."
Paasilinnan erikoisominaisuus -"röyhkeän hankala mies" - alkaa hahmottua kirjan myötä, hän
ei kerta kaikkiaan pysty olemaan hiljaa kohdatessaan "väärän valan vannojia", tai muita
vastaavia, omasta mielestään "kukonpoikia" - valtaapitäviä ja nousukkaita. Tämä koski myös
kulttuuripiirejä, joiden tekopyhyyden Paasilinna tuomitsi.
Myöhemmin hänen kirjoittajaminänsä hieman muuttui. Paasilinnan kirjoitti kaksi kirjaa:
Kaukana maailmasta (Otava 1980) ja Maailman kourissa (Otava 1983). Salminen sanoo tässä
kohtaa näin: "Paasilinnan tuotannossa Petsamo oli tärkeä merkkipaalu, ja tekisi mieli väittää,
että vasta Petsamon luettuaan voi sanoa, että on Paasilinnansa lukenut."
Syksyllä 1984 julkaistiin Paasilinnan : Yksinäisyys ja uhma - esseitä kirjallisuudesta. Tällä
teoksella Erno Paasilinnasta tuli maamme ensimmäinen Fnlandia-palkittu kirjailija. Eivätkä
hänen ansionsa tähän loppuneet. Tähänastiset elämäni kirjaimet (1996) sai ylistävät
arvostelut, Aleksis Kiven palkinnon ja mies jopa Pro-Finlandia-mitalin. Vuonna 1998
Paasilinnalle myönnettiin valtion taiteilijaeläke, toteaa Salminen.
Kuin kunnianosoituksena Salminen vielä selvittää, että Paasilinna viimeinen lehtikirjoitus-
kokoelma ilmestyi hänen viimeisenä elinvuotenaan 2000. Sen nimeksi tuli hänen koko
uraansa hyvin kuvaava Hyökkäyksiä ja puolustuksia. Saman vuonna hän työsti saman-
aikaisesti kolmea muuta kirjaa. Kyllä, kolmea. Ja viimeisenä elinvuotenaan.
Loppukaneetiksi sopii Salmisen kuvailu, joka kuuluu näin: Helppo mies Erno Paasilinna ei
ollut, mutta unohtaa häntä ei sovi. Hänenlaisiaan kirjailijoita ei Suomessa enää ole. Näin
ovat sanoneet monet tunnetut kirjailijat. Ja vielä paljon useammat tavalliset lukijat.
Matti Salminen on tehnyt vaativaa työtä, jonka ansiosta lukijalle avautuu historiallisen ja
elämänkerrallisen näkökulman lisäksi erään ihmisen sielunmaisema.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti