"Sydämen nälkä on sellaista nälkää, jota ei voi syömisellä helpottaa. Sydämen nälkään syödään,
kun etsitään apua mielen matalapaineeseen ja haetaan huojennusta. Sydämen nälän vallassa
syödään lohturuokia, herkkuja ja roskaruokaa, vaikka oikeastaan kaipaisi lohdutusta, huolen-
pitoa tai hemmottelua."
Katarina Meskanen
Pysäytä tunnesyöminen
Tuuma-Kustannus 2018
Katarina Meskasen kirja ei ole "hömppäkirja", jollaisia on tarjolla pilvin pimein. Tässä kirjassa
puhutaan oikeasti asiaa ja kurkistetaan ihmismielen perukoille.
Meskanen sanoo suoraan, että ruoka on huono helpotuskeino tunne-elämän tarpeisiin, sillä se
ei ratkaise varsinaista taustalla olevaa ongelmaa.
"Tunneperäisen ylensyömisen perimmäinen tarkoitus on helpottaa tukalaan oloa. Syömällä
pyritään tasaamaan epämiellyttäviä tunteita, kuten surua, jännittämistä, ahdistusta, masennusta,
tyhjää oloa, kateutta ja pettymystä," tähdentää Meskanen.
Tunneperäisen syömisen juuret voivat löytyä kaukaa lapsuudesta: Toisinaan herkut korvaavat
puutteellista vanhemmuutta tai paikkaavat poissaoloa. "Kun lapsi ei voi kokea saavansa
vanhemmaltaan kaipaamaansa huomiota, hellyyttä, hoivaa ja huolenpitoa, lapsen perustarpeet
eivät tyydyty. Silloin lapsen täytyy yrittää keksiä jokin toinen keino selviytyäkseen tilanteesta.
Syömisestä voi tulla ikään kuin syli, johon lapsi käpertyy hakemaan hellyyttä. Ruoalla saa
jotain, mitä ei muuten saa omilta vanhemmiltaan: rakkautta."
Meskasen mukaan on myös niin, että jokainen kerta, kun tunteensa syö pois, vahvistaa pel-
koaan tunteitaan kohtaan. Mitä enemmän jotain tunnetta pyrkii välttämään, sitä sitkeämmin
se yrittää päästä tajuntaan, mielen pinnalle.
Tunteiden syömiseen houkuttelee kuitenkin se tosiasia, että syömisellä on voimakas psyko-
loginen vaikutus: syöminen tuo nopean helpotuksen ja välittömän tyydytyksen, huomauttaa
Meskanen.
Pettymys ja itsesyytökset liittyvät läheisesti tunnesyömiseen. Kun syömiseen latautuu suuria
odotuksia ja kohtuuttomia tavoitteita, niitä seuraa todennäköisesti myös ennemmin tai myö-
hemmin pettymys, kirjoittaa Meskanen ja jatkaa: "Itsekritiikin, pettymysten ja itsesyytösten
parasta vastalääkettä on hyväksyä oma erehtyvyytemme ja inhimillisyytemme."
Helppoa ei tunnesyöjän elämä todellakaan ole, sillä taustalla vaanii myös häpeä: "Koska vai-
keudet hallita omaa ongelmasyömistään, toistuva ylensyöminen ja yksinäiset syömingit ovat
niin häpeällisiä, tunneperäisen mässäilyn haluaa salata muilta. Salaamalla oireitaan ajautuu
kuitenkin entistä voimakkaammin yksinäisyyteen ja erillisyyteen, jotka vuorostaan ruokkivat
häpeää."
Miten sitten määritellään terve syöminen? Meskanen tekee sen näin: terve syöminen on
armollista, sallivaa ja joustavaa. Syömiseen liittyvistä päätöksistä ei tarvitse stressata, eivätkä
ne nostata hankalia tunteita. Ruokavallinnoista voi joustaa tarvittaessa syyllistymättä."
Meskanen lisää vielä, että kaikessa syömisessä paras tavoite on hyvinvointi, ei kilojen pudo-
tus, kehon muokkaus, tunteiden tukahduttaminen tai oman olon helpottaminen.
Meskanen heittää myös hyväksymishaasteen, jonka eräs kohta kuuluu näin: Lopetetaan tuo-
mioiden jakaminen muille heidän kokonsa, painonsa tai ulkomuotonsa perusteella.
Kirjan tärkein "neuvo" tulee kuitenkin tässä: Hankalassa tilanteessa suhtaudu itseesi kuin
hätääntyneeseen lapseen: rauhoita, juttele lempeästi ja selkeytä tilanne.
Katarina Meskanen peräänkuuluttaa armollisuutta, lempeää suhtautumista ja hyväksyntää.
Kirjan syvällinen anti yllättää ja onkin hyvin ilmeistä, ettei tätä kirjaa ole kirjoitettu
ansaintalogiikan kannustamana. Jos uskallat lähteä tunnematkalle, niin lue tämä kirja.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti